Kotona Evergreen Parkissa la 11.10. klo 11.45.
Parina viime päivänä ei ole tapahtunut ihmeempiä. Torstaina meillä oli Sallan kanssa todella mukava iltapäivä ja ilta. Kävimme Bambalapityassa isolla ostoskadulla ja löysimme todella hyvän paikallisen tamili kasvisruokalan. Tilasimme Vadaita (donitsin mallisia linssi-riisijauhe? rinkilöitä), parodaa (öljyssä paistettuja lätysköitä) ja string hoppersia (nauhamaista riisiä). Lisukkeiksi näihin tuodaan aina maukkaita kastikkeita, kookoschutneya ym. Kauhoimme ruokaa oikealla kädellä napamme täyteen. Oli aivan huippuhyvää! Lasku oli yhteensä, sisältäen molempien ruoat, yhden pepsin ja kaksi teetä, vain 230 rupiaa eli noin 1,60 €! Uskomatonta!
Vatsat täynnä ja mieli iloisena jäimme vielä hetkeksi shoppailemaan. Salla löysi siistin työpaidan ja minä hyvän, ohuen hameen sekä kivat Filan valkoiset tennarit (1500 rs eli 10 €) salia varten. Tämän jälkeen suuntasimmekin kuntosalille aheroimaan. Hikoilimme juoksumatolla, crosstrainerilla ym. laitteilla noin 1,5 tuntia. Oli todella kivaa ja jälkikäteen mukava fiilis siitä, että oli tosiaan saanut jotain tehtyä. Muutenkin oli mukava viettää aikaa yhdessä. Sallalla taisi mennä edeltävänä päivänä 12 tuntia töissä ja työhön liittyvissä kuvioissa.
Perjaintaina eli eilen tein pahan mokan. Lähdin ensinnäkin liian myöhään ja aivan liian nälkäisenä liikenteeseen. Helteessä lampsiessani tulin aimmin pankkiautomaattia etsiskellessä huomaamamme lokaalin ruokalan eteen. Jotenkin ajauduin sisään, ja koska vegeruokaa ei ollut saatavilla, päätin ottaa sekavista vaihtoehdoista (mitään listaa ei paikassa ollut edes seinällä) kanabiryanin. Siinä vaiheessa kun riisi-kasvisannos, jonka päällä grillattu kananpala nökötti, otettiin valmiina vitriinistä, olisi pitänyt jo juosta pois paikalta. Pää helteen ja nälän pehmentämänä aloin syödä kylmähköä kanaa ja riisiä todella pahanmakuisen (kala?)kastikkeen kera.
Ehdinkin sitten reissultani sopivasti kotiin kun vesiripuli alkoi. Kaikki mitä söin tai join eilen tuli suhteellisen lyhyellä aikavälillä ulos pahanhajuisena kuravellinä. Tänään olen syönyt pari kookoskeksiä, palan vesimelonia ja juonut teetä sekä valmistamaani sokeri-suola-vesi liuosta. Olo alkaa jo olla vähän parempi, vaikka ei tässä vielä mitään hurraamista ole. Kun Salla saa kirjoittamansa artikkelin valmiiksi, suuntaamme rannalle Negomboon. Onneksi matka sinne kestää vain noin tunnin puolitoista. Haluan nyt ehdottomasti lähteä pois kaupugista ja rannalle, vaikka sitten pää kainalossa.
Pesukoneen korjaajaa, talonmiestä, lattian vahaajaa tahi talon omistajaa ei ole näkynyt, vaikka odottelimme heitä sovitusti keskiviikkona ja torstaina. Kukaan ei myöskään ole soittanut ja informoinut meitä muuttuneesta aikataulusta. Henkilökohtaisesti en usko, että ainakaan mitään pesukoneen korjaajaa oli tänne oikeasti tulossakaan. Omistaja kertoi keskiviikkona soittaessaan, että talonmies oli jo varhain aamulla ollut lähdössä tänne pesukonetta korjaamaan /korjaajan kanssa. Emme aio ottaa asiasta mitään stressiä. Itse olen vetänyt tilanteesta tiettyjen asioiden valossa omat johtopäätökseni. Täällä asiat hoituvat niinkuin hoituvat ja välillä eivät hoidu ollenkaan.
Loistava uutinen lienee se, että Sallan hyvän englanninkielitaidon (siis vinkuintia-aksentilla) ja intialaisen lehmän kärsivällisyyden ansiosta meillä on nyt talossa toimiva langaton internet-yhteys. Hän hoiti nettifirman kanssa puhelimitse yhteyden kuntoon. Nyt blogiin tavaran lataaminen ja muu yhteydenpito koneella sujuu kuin tanssi. Meillä on myös Skype ja siihen liittyvät roinat, joten voidaan sopia puhelintreffit joku päivä.
