Evergreen
Park su 19.10.2008 klo 13:30
Eilen
vietimme mukavan illan paikallisella R'N'B -klubilla, jossa Sallan
sri lankalainen ystävätär oli keikalla bändinsä
kanssa. Tutustuimme bändin jäseniin sekä DJ:hin, jotka
kaikki olivat hauskan oloisia tyyppejä. Paikka oli viihtyisä,
eikä liian yläluokkainen, kuten jotkut yökerhot näissä
maissa tuppaavat olemaan. Musiikki oli omaan makuuni sopivaa, perus
yökerho-/diskokamaa, jollaista soitetaan myös Suomessa.
Suurin osa asiakkaista oli sri lankalaisia, mutta illan edetessä
paikalle saapui enemmän myös ulkomaalaisia. Pukeutuminen
oli aika samantyyppistä mitä vastavissa paikoissa Suomessa;
naisilla lyhyitä hameita ja spagettiolkaintoppeja, joita ei
kyllä muuten näy kaupunkikuvassa. Harmi vaan, että
itseltäni loppui virta jo puoli yhden maissa, vaikka varsinainen
meno oli vasta alkamassa.
Colombossa näkee oman mittapuuni mukaan melko vähän ulko-/länsimaalaisia. Tietyt kahvilat ym. ovat selkeästi
länkkäreiden suosiossa hengailu- ja tapaamispaikkoina. Herätämme melko paljon huomiota kaduilla
kulkiessamme, ruokakaupoissa, ravintoloissa jne. Eilen lähtiessämme
klubille kadullamme asuva nainen 'pelasti' meidät vesisateesta
taksiinsa ja suorastaan kielsi meitä kävelemästä
keskenämme tai ottamassa riksaa siihen aikaan illasta. Tämä
oli tietenkin varsin ystävällistä huolenpitoa. Hän
myös antoi meille luottettavan taksiyrityksen numeron, josta
meidän tulisi tilata auto kotiinpalatessamme sekä
yleensäkin iltaisin. Saimmekin sitä kautta yöllä tilattua ilmastoidun auton ja hyvin englantia
puhuvan kuljettajan noin 10 minuutissa ravintolan eteen. Hintakin oli
loppujen lopuksi vähemmän kuin mitä riksakuskit
olisivat siihen aikaan yöstä yrittäneet vaatia.
Olemme
'tutustuneet' yhteen meidän taloa lähinnä olevan
riksa-aseman kuskiin, joka osaa aika hyvin englantia ja vaikuttaa
reilulta tyypiltä. Asioimme yleensä hänen kanssaan,
mikäli hän on paikalla. Hän pitää hieman
puoliamme kun neuvottelemme ensimmäisenä olevan kuskin
kanssa hinnasta, joten yleensä pääsemme suhteellisen
kohtuulliseen ratkaisuun. Riksamatkan hinta on noin 50 rupiaa (about 35
centtiä) /kilometri, mutta suuri osa kuskeista yrittää
saada meiltä tuplahintaa. Monet kuljettajat eivät myöskään
osaa englantia, eivätkä näytä tuntevan paikkoja yhtään.
Tuttavamme John ajeli yhtenä iltana riksan kyydissä
varmaankin toista tuntia ympäri kaupunkia etsimässä
melko tunnettua intialaista ravintolaa, jossa ystäviemme kanssa
odotimme häntä.
Julkisiin
liikkennevälineisiin en vielä ole ehtinyt tutustua kahta
kaupungin sisäistä bussimatkaa (joista toinen meni aivan
metsään, joko väärä linja tai oikeaa linjaa
väärään suuntaan) ja kahta lyhyttä
junamatkaa lukuunottamatta. Julkisilla matkustaminen on
naurettavan halpaa, kaupungin sisäiset matkat noin 5-20 rupiaa,
mutta ruuhka-aikaan liikennevälineet ovat tupaten täynnä
ja matkanteko varsin hidasta. Muutenkin ruuhka-aikana liikkuminen
Colombossa on varsin tuskallista. Busseja, henkilöautoja, moottoripyöriä ja riksoja on paljon ja ilma täynnä
pakokaasua, lisämausteena kaistapäistä ohi tunkemista
ja torven soittamista. Jalankulkijan on parasta lausua lyhyt rukous
lähtiessään ylittämään katua. Yhtenä
iltana kun olin vesisateessa menossa Sallaa vastaan British Counciliin,
ystävällinen mieshenkilö tuli varta vasten pysäyttämään
liikenteen niin että pääsin ison tien yli.
Edellisviikonlopun reissu rannalle Negomboon jäi varsin lyhyeksi. Saapuessamme kaupunkiin alkoi ukkostaa ja sataa kaatamalla. Itse olin ollut jo edeltävästä päivästä lukien sairaana. Luulin jo hieman toipuneeni kookosmehun avulla, mutta yöllä vesiripuli paheni tolkuttomaksi. Aamulla Salla tunsi myös olonsa tosi huonovointiseksi. Loppujen lopuksi unelmien rantaloma päättyi siihen, että toinen ripuloi ja toinen oksensi ja tärisi lakananvalkoisena. Totesimme, että tämä tauti ei taida lähteä pelkällä King Coconutilla, joten suuntasimme auringon paisteesta huolimatta taksilla kotimme lähellä sijaitsevaan Asirin yksityissairaalaan. Molemmilla alkoi elämä voittaa vasta noin 12 tuntia ensimmäisen antibiootin ja muiden lääkkeiden ottamisen jälkeen.
Tiistaina oli poya eli täydenkuun päivä. Suurimalle osalle sri lankalaisia poyat ovat vapaapäiviä. Lähdimme muiden muassa viettämään vapaapäivää Mt. Laviniaan, joka on hieno, rannalla sijaitseva siirtomaatyylinen hotelli Colombon ulkopuolella. Sinne päästyämme alkoi taas kaatosade, jonka aikana nautimme runsaasta kasvisbuffeesta. Sateen päätyttyä otimme aurinkoa ja uimme altaassa sekä nautimme ihanasta jälkiruokapöydästä kahvin kera. Puolisen tuntia kestänyt junamatka Mt. Laviniasta Colomboon oli elämys sinänsä; kevyttä sadetta, auringonlasku Intian valtameren yllä, ihmiset päättämässä vapaapäiväänsä rannalla.. Illalla lähdimme sateen taas tihuttaessa joogatunnille Global Fitness Centeriin.
