Evergreen Park ma 17.11.2008 klo 10:20. Tänään alkaa jo kahdeksas perättäinen viikko täysin tuottamatonta toimintaa. Luulin ensin, että tämä on vasta seitsemäs viikko. Olen siis ilmeisesti kadottanut jonnekin yhden viikon?! Cheers to that! Mikäli joku ei vielä satu tietämään, niin olen puoli vuotta vuorotteluvapaalla. Kotiinpaluupäivä on lentolipun mukaan 29.3.2009. Aikaa on siis vielä vaikka hurymycket. Se onkin hyvä asia, varsinkin kun olen oppinut viimeisten seitsemän viikon aikana tiivistämään minuutin sekunttiin. Kaikenlainen pää tyhjänä ihmettely sujuu jo hankaluuksitta. Miten se vanha kiinalainen sanonta meneekään: "Hiljaa istuen, mitään tekemättä, kevät tulee ja ruoho kasvaa itsestään"? Täällä tosin on 'talvi' tulossa. Siitä on merkkinä talomme edustalla kasvava iso puu, joka on pudottanut ainakin kolmasosan lehdistään terassillemme ja kadulle.
Teimme sri lankalaisen ystävämme kanssa mukavan kolmen päivän reissun Kandyyn. Junamatka Colombosta sinne oli jo elämys sinänsä. Sri lankalaisen matkakumppanin keskustelutaitojen ansiosta selvisi paljon myös muista matkalaisista; vasta avioitunut pari ensimmäisellä yhteisellä matkallaan, rautatietyöläisten porukka matkalla hautajaisiin, buddhalaisia munkkeja jne. Maisemat muuttuivat vehreiksi ja avariksi junan puksuttaessa ylöspäin Kandya kohti. Junassa ostimme kaupustelijan korista matkaevääksi pienet pussit keitettyjä kikherneitä, tuoreiden, vihreiden chilipalkojen ja kookospalojen kera. Nam! Miten minulle aina maistuvatkin parhaiten nämä 10 rupian eväät..?
Kandyssä majoittauduimme viehättävään Queens -hotelliin, joka lienee yksi kaupungin parhaista hotelleista. Jo 1860-luvulla rakennettu hotelli huokuu arvokasta, kolonialistista henkeä. Huoneet ovat korkeita ja tilavia, lattiat tummaa puuta, kauniita, raskaita, puisia huonekaluja. Aamulla nautimme runsaasta ja maittavasta aamiaisesta; tuoreita hedelmiä ja vasta puristettua mehua, kahvia, toastia, croissantteja, munakasta, pekonia... Ei tullut ihan heti nälkä tämän satsin jälkeen. Minulle olisi kelvannut vähän vaatimattomampi murju, mutta matkakumppanini kieltäytyi astumasta jalallaan joihinkin paikkoihin jota kävimme katsomassa. Hänen ja nuoren riksakuskimme mukaan joissakin Kandyn majataloissa ei vaihdeta puhtaita lakanoita, harjoitetaan prostituutiota ja muuta hämäräperäistä toimintaa. En siis voi valittaa, eikä ole syytäkään.
Kandyssä vierailimme kasvitieteellisessä puutarhassa - Peredinya Botanical Gardens-, joka on aivan uskomattoman hyvinhoidettu ja upea paikka. Pääsymaksu ulkomaalaisilta onkin sen mukainen - huikeat 600 rupiaa. Siitä ilosta pääsin astumaan puutarhaan eri portista kun sri lankalainen ystäväni, joka selvisi 30 rupian pääsymaksulla. Häntä ketutti erityisesti se, että hallitus ei tue mm. kyseistä paikkaa, vaan syytää sen sijaan miljoonia täysin järjettömään ja loputtomalta näyttävään sotaan. Jokatapauksessa, parin tunnin kävely valtavassa, vehreässä ja värikkäässä puutarhassa oli varsin mieltä rauhoittava kokemus. Näimme upeiden kasvien lisäksi skorpionin, elefantin poikasen, jota pestiin joen rantatörmällä, sekä apinan, jonka huvia oli kahden puun juurella päivystävän koiran kiusaaminen.
Tietysti vierailimme Kandyssä myös päänähtävyydellä eli Temple of the Tooth -temppelissä. Sinne vältin ulkomaalaisilta perittävän 500 rupian maksun ystäväni puhelahjojen ansiosta. Hänen mielestään temppelissä vierailusta ei voi veloittaa maksua. Lippuluukulla oltiin aluksi eri mieltä ja tiedusteltiin suhteemme laatua. Kysymykseen: "Aiotteko mennä naimisiin?" ystäväni vastasi: "Tietysti, senhän vuoksi olemme täällä!". Tämä riitti perusteluksi ilmaiselle sisäänpääsylle. Jätin kenkäni temppelialueen ulkopuolella sijaitsevaan säilytykseen, vaikka ulkomaalaisten 'kenkäpiste' on noin 200 metrin päässä heti temppelin sisäänkäynnillä. Oli hieman huvittavaa kun vartijanainen alueen portin turvatarkastukessa kysyi minulta ihmeissään: "Where are your shoes?!".
Ehkä parasta Kandyssä oli näin laktoosi-intolerantikon näkökulmasta YMCA:n yhteydessä oleva soijabaari, josta sai erilaisia soijatuotteita, mm. suklaaleivoksia, pirtelöä, jäätelöä ja soijapehmistä. Voi pojat, että mansikka-suklaa-vanilja -soijapehmis maistui taivaalliselta! Kävimme ko. paikassa vieraillumme aikana kolme kertaa nauttimassa soijatuotteista. Harmi, että kyseisellä yrityksellä ei ole enää toimipistettä Colombossa. He kuulemma lopettivat sen joitakin vuosia sitten kannattamattomana. Colombon keskiluokka ei arvostanut yksinkertaista soijabaaria, vaan kiikutti mielummin rahansa ilmastoituihin ketjuihin kuten KFC:hen tai Mc Donaldsiin. Varakkaampi väki ja ulkomaalaiset tuntuvat Colombossa sen sijaan viihtyvän mm. jääkaappikylmässä ja todella 'posh' kalliissa kahvilassa nimeltään The Coffee Bean & Tea Leaf. Eipä silti, kyllä soijalatte ja pala kakkua on maistunut siellä minullekin..
