Dematagoda
su 9.11.2008 klo 9:11. Heräilin tänään
harvinaisen myöhään, vaikka ilta ei mitenkään
venähtänyt pitkäksi. Olen ollut useamman päivän
kovan flunssan – nuha ja yskä – kourissa, joten lepo on
maittanut. Nyt näyttää siltä, etä pahin
räkätauti alkaa olla ohi. Minun piti lähteä
torstaiaamuna Sallan ja Bobin kanssa yhtämatkaa Kandyyn, mutta
muutin suunnitelmia lähinnä sairastumisen vuoksi. Olen
ollut hyvässä hoidossa Colombossa sri lankalaisen ystäväni
luona. Huomenna lähdemme todennäköisesti yhdessä
hänen kanssaan pariksi päiväksi Kandyyn.
Tutustuin joogaretriitillä
Unawatunassa suomalaiseen naiseen, joka työskentelee täällä
Suomen ulkoministeriön kautta. Hän kutsui minut viime
lauantaina suomalaisen avustustyöntekijän läksiäisiin. Hän on lähdössä sri lankalaisen kämppäkaverinsa kanssa YK:n hommiin Afganistaniin. Heidän läksiäisbileissään
oli paljon porukkaa ja tuli juteltua monenlaisten ihmisten kanssa.
Lähdimme vielä bileistä jatkoille Sallan ja erään hänen
ystävänsä kanssa Sugar-yökerhoon, jossa
tulikin sitten tanssittua loppuyö.
Läksiäisbileissä
tutustuin mm. ruotsalaiseen mieheen, joka on täällä
EU:n leivissä, sekä sri lankalaiseen aktivistiin, joka on
täällä käymässä. Tapasin molemmat
uudelleen jo heti sunnuntaina Jazz
-puistotapahtumassa sekä myöhemmin Barefoot
-ulkoilmaravintolan konsertissa. Barefootissa ryhmä Kaffireja, portugalilaisten tuomien afrikkalaisten orjien jälkeläisiä,
esitti perinteisiä tanssejaan, musiikkiaan ja lauluaan. Lisäksi
aivan uskomaton, vanhempi muslimimies lauloi säestäen
itseään tamburiinilla. Hän
kulkee tiettyinä islamin pyhäpäivinä pitkin kylän
raittia soittaen ja kutsuen laulullaan ihmisiä mm. paastomaan.
Viime sunnuntain jälkeen olenkin
sitten ajautunut hengailemaan joka päivä uuden tuttavuuteni kanssa. Hän asuu muualla, mutta on täällä
yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla. Hän työskentelee
dokumenttiohjaajana ulkomaisella tv-kanavalla.
Taustalla on myös monenlaista järjestö-, ihmisoikeus-
yms. toimintaa, joten olen viimeisen viikon aikana saanut varsin
paljon tietoa siitä, mitä tässä maassa on
meneillään. Osa asioista on sellaisia, joista ei
välttämättä aina edes haluaisi tietää.
Onkin melko paradoksaalista, että kirjoitan tätä blogiani
nimikkeellä 'Coconut trees'. Hänen viime vuonna täällä
aloittamansa matkakertomus taas kulkee nimikkeellä 'Travels in a
militarised society'.
