Evergreen Park to 30.10.2008 klo 09:55.
Kohta on kulunut jo neljä viikkoa siitä kun saavuin Colomboon, enkä ole vieläkään päässyt täältä kovinkaan pitkälle. Hiljaa hyvä tulee..? Joka tapauksessa, olin viime perjantaista maanantaihin asti etelämpänä Unawatunassa (noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Colombosta) joogaretriitillä. Oli antoisa reissu kaikinpuolin. Jatkuva kaatosade loppui sopivasti torstaina ja ilma muuttui loistavaksi rannalla oleilua varten. Tuuli puhalsi mereltä mukavasti joogasaliimme, joten ei ollut myöskään liian kuuma. Välillä kyllä valui hikeä ja melkein kyyneliäkin taaksepäin taivutuksiä, siltoja, päällä- ja käsilläseisontaa harjoitellessa.
Australialainen Paddy McGrath oli uskomattoman hyvä joogaopettaja ja selkäranka tuntui suoristuvan kummasti muutaman päivän rehkimisen jälkeen. Ohjelma oli todella intensiivinen, joten ihan hirveästi ei jäänyt aikaa muuhun kuin joogaamiseen. Aloitimme jo aamulla kuudelta hengitysharjoituksilla. Rankkaa, fyysistä asana-harjoitusta oli 4,5 tuntia päivässä. Illalla vielä meditoitiin kahdeksasta eteenpäin puolisen tuntia. Päivällä oli brunssin jälkeen noin kolme tuntia taukoa, joten silloin ehti hyvin rannalle ja uimaan.
Unawatuna on todella kaunis, pieni ja rauhallinen kylä. Kookospalmut kaartuvat pienelle, valkohiekkaiselle lahdelle. Ranta on todella hyvä uimiseen, koska lahden edustalla olevat korallit suojaavat aalloilta ja voimakkailta virtauksilta. Hiekkaranta valitettavasti kaventunui noin puoleen entisestään tsunamin myötä. Hiekkaa on nykyään rannalla vain kapea kaistale. Ranta ei ainakaan nyt ollut ideaali auringon ottoon, kun paikalla ei juurikaan ollut muita turisteja. Yhtenäkin päivänä olin ainoa bikiniasuinen nainen rannalla. Paikalliset naiset uivat vähintäänkin t-paitaan ja shortseihin /hameeseen puettuna.
Vain avustava joogaopettaja oli sri lankalainen, kaikki muut olivat ulkomaalaisia. Mukana retriitillä oli 5 australialaista (joista yksi espanjalaissyntyinen Alvaro), lisäkseni 2 muuta suomalaista (yllättäen!), 2 jenkkiä, korealainen, sveitsiläinen ja britti. Kaikki olivat mukavia tyyppejä ja suurin osa joko itse ja/tai heidän puolisonsa täällä töissä suurlähetystössä, YK:ssa, Unicefilla ym. tehtävissä. Useat olivat asuneet Sri Lankalla jo vuosia. En ole muuten vielä jutellut täällä yhdenkään ehdan turistin kanssa...
Tiistai-iltana vähän ennen puolta yötä alkoi täällä Colombossa hieman kuumottava tilanne. Sähköt menivät yht'äkkiä poikki kun olin alakerrassa istumassa koneen ääressä. Miniläppäriä valonlähteenä käyttäen suunnistin keittiöön ja sain kynttilän sytytettyä. Yläkertaan päästyäni näin kaikkien naapuruston valojen pimentyneen. Vähän ajan päästä alkoi näkyä taivaalle suunnattuja ilmatorjunnan valonheittimiä ja kuulua /näkyä kovaa tulitusta ilmoja kohti. Onneksi olimme kaikki (myös Sallan pomo Bob Englannista on nyt täällä) kotona.
Pian kaikki naapuruston asukkaat olivat ulkona tai terasseillaan /katoillaan ihmettelemässä tilannetta. Naapurilamme on Dialogin palvelu, jolla ilmoitetaan tekstiviestillä mahdollisista poikkeustilanteista. Hän osasi kertoa, että Tamili tiikerit olivat pudottaneet lentokoneesta pari pommia Colombossa sijaitsevaan voimalaitokseen. Valot /sähköt katkaistiin tiedotteen mukaan tarkoituksella mahdollisten lisähyökkäysten varalta. Armeija alkoi tästä syystä hakuammuntana tulittaa kaupungin ilmatilaa.
Jälkikäteen luin lehdestä, että voimalaitoksessa oli syttynyt pienehkö tulipalo ja yksi työntekijä, joka kuulemma kuoli myöhemmin sairaalassa shokkiin(?), loukkaantui lievästi. Sissit onnistuivat pudottamaan ilmasta pommeja myös pohjoisessa sijaitsevaan armeijan tukikohtaan. En tiedä mikä on tarinan koko totuus, propaganda on molemmin puolin merkittävä osa strategiaa tällä hetkellä. Tamilisissit ovat todella ahtaalle ajettuna hallitsemillaan alueilla pohjoisessa ja idässä. Lehtitietojen mukaan noin 185 000 tamilisiviiliä on joutunut pakenemaan kodeistaan.
Turvallisuustilanne ei vaikuta mielestäni kovinkaan hyvältä, ja sissien ahdingon huomioon ottaen kaikenlaiset iskuyritykset ovat enemmän kuin todennäköisiä. Toisaalta, pääkaupunki on tiukassa armeijan ja poliisin valvonnassa, ja tiikereiden asevarustelu ei ole onneksi huippuluokkaa. Intia, lähinnä veriveljet Tamil Nadun osavaltiossa, on osoittanut tukeaan tamileille mm. ruoka-avustusten muodossa. Tämä on tietenkin hyvä vaikeassa tilanteessa olevien siviilien kannalta, mutta toisaalta saattaa taas pitkittää kamppailua. Hallituksen tavoitteena oli saada taistelut päättymään (eli kukistaa sissit) vuoden loppuun mennessä.
Olen menossa illalla Alliance Francaiseen katsomaan kiinnostavalta kuulostavan ranskalais-marokkolaisen dokumentin nimeltään Tanger, le rêve des brûleurs. En ole vielä oikein päättänyt mitä tekisin ennen sitä. Ainakin ajattelin pitää tänään liikuntavapaan päivän. Olen joogannut, uinut ja käynyt salilla mielestäni ihan tarpeeksi viimeisen viikon aikana. Voisinkin käydä parissa vaatekaupassa ja syömässä hummusta Barefootissa Bambalapityassa. Maailma näyttää pyörivän ihan samaan suuntaan kuin ennenkin ilman minun kovinkaan tuotteliasta panosta...
p.s. Alliance Francais oli Lonely Planetin kartassa oikealla kadulla, mutta aivan väärässä paikassa. Löysin kuitenkin perille vain noin viisi minuuttia myöhässä. Elokuva alkoi ranskalaisittain vartin myöhässä ja ohjelman muutoksen vuoksi vuorossa olikin israelilais-ranskalainen dokumentti Odessa, Odessa, joka kertoi Unkrainan juutalaisista. Oli mielenkiintoinen ja hyvin tehty elokuva, vaikka odotinkin näkeväni toisenlaisen tarinan.
