Coconut Trees

Gallery: Hill Country & Udawalawe

greenguava — Fri, 6 Mar 2009 09:10:00 GMT

Adam's Peak & National Park

Gallery: Unawatuna

greenguava — Wed, 25 Feb 2009 15:30:00 GMT

Beach & Dagobas

Gallery: Hikkaduwa

greenguava — Wed, 25 Feb 2009 15:00:00 GMT

Beach

Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua..?

greenguava — Sun, 22 Feb 2009 23:30:00 GMT

Galle Fort su 22.2.2009 klo 10:30. Palasin Thaimaasta myöhään illalla la 7.2. Colomboon ruutuun yksi eli Horton Garden guesthouseen, josta aloitin Sri Lankan reissuni lokakuun alussa. Onnekseni tutustuin siellä heti seuraavana päivänä nuoreen intialaiseen liikemieheen. Hän oli hurmaava juttukaveri ja piristi mielialaani varsinkin kun kaikki ei mennyt ihan putkeen. Paluu Thaimaasta Sri Lankalle oli taas siirtymistä tunnelmasta toiseen. Tapasin heti sunnuntaina illallisella pari ystävääni, jotka jauhoivat lähes koko illan politiikka ja viimeaikaisia tapahtumia. Sinänsä oli mielenkiintoista kuulla missä mennään, mutta välillä kaikki alkoi taas tuntua niin epätodelliselta. Mietinkin mielessäni, että taas palattiin agenttitarinaan. Joku on vuotanut tietoja eräästä eurooppalaisesta lähetystöstä, jopa jotakin lähettiläitä uhkailtu karkoituksella jne.

Tällä hetkellä hyvin monet lähetystöjen työntekijöistä, toimittajista ja ihmisoikeus-/avustusjärjestöjen työntekijöistä puhumattakaan, elävät täällä valtavan paineen ja työtaakan alla. Tilanne ei totisesti ole helppo ja objektiivista /luotettavaa informaatiota tapahtumista on vaikea saada sekä välittää eteenpäin. Tiedot pohjoisen ja idän tilanteesta sekä IDP:den (Internally Displaced People) eli pakolaisten määrästä ja heidän olosuhteistaan vaihtelee huomattavasti lähteestä riippuen. Hallitus kieltää jyrkästi pommittaneensa sairaaloita tai muita siviilikohteita, ja täysin heidän talutusnuorassaan oleva paikallinen lehdistö maalailee runollisia kuvauksia siitä miten SF:n (Security Forces) eli turvajoukkojen työntekijät yrittävät henkensä uhalla auttaa pakolaisia taistelualueilla. Toiset, lähinnä kansainväliset lähteet, taas kertovat toisenlaista tarinaa. Se on kuitenkin selvää, että LTTE pitää siviilejä ihmiskilpenä ja jopa järjestää itsemurhaiskuja pakolaisia vastaaottavissa tarkastuspisteissä.

Sairaskertomus myös välitettavasti jatkui Colombossa. Kävimme helmikuun täydenkuun iltana 10.2. eli Navam Pereheirana katsomassa ystäväni kanssa hienoa kulkuetta Colombossa. Kulkueessa oli 55 koristeellisiin asuihin puettua elefanttia sekä lukuisia ryhmiä perinteisiin asuihin pukeutuneita tanssijoita ja soittajia. Tuhansia ihmisiä oli seuraamassa kulkuetta, minkä vuoksi aluksi mietinkin onko paikalle järkevää lähteä ollenkaan. Kulkue sujui kuitenkin varsin rauhallisesti ja ilman mitään ikäviä välikohtauksia. Ihmettelin miten jalkani särkivät niin kovasti palattuamme hostelliin, mutta yöllä syy selvisi kovan kuumeen noustessa. Olikin sitten pari päivää varsin kanttu vei. Onneksi asuin Horton Gardens'ssa, jossa henkilökunta ja muut asukkaat olivat niin ihania ja ystävällisiä. Ystäväni heitti minut autolla lääkäriin, joka totesi, ettei kyseessä ole pitkittynyt keuhkoputken tulehdus tai keuhkokuume, vaan todennäköisesti virusperäinen kuumetauti.

Paikallinen ystävämme sairastui samaan aikaan, mutta valitettavasti kyseessä oli eri tauti. Hän sai toisen kerran elämänsä aikana denguen, mikä on muuten erittäin vaarallista, ja päätyi lopulta useiksi päiviksi sairaalahoitoon ja oli aivan pohjalukemissa. Tällä hetkellä hän on hyvää vauhtia toipumassa ja eilen tavatessamme oli jo enemmän oma itsensä. Colomboa ympäröivillä asuinalueilla on lehtitietojen mukaan taas ollut jonkinlainen dengue-epidemia, vaikka nyt ei ole ollut kovin sateista. Denguehan tarttuu erityisesti kaupunkialueilla päiväsaikaan pistävien hyttysten välityksellä, eikä siihen valitettavasti ole mitään rokotusta, eikä varsinaista lääkitystäkään. Ainoastaan totaalinen lepo, parasetamoli (mahdollisesti jotakin muitakin lääkkeitä voidaan antaa), nesteytys ym. auttavat.

Lähdin Colombosta kimpsuineni autolla Sallaa vastaan lentokentälle hänen palatessaan lyhyeltä työreissulta Intiasta. Ajoimme (Siis autonkuljettaja ajoi. Itselleni ei tulisi mieleenkään ajaa täällä!) yötä myöten suoraan Galleen, johon Salla muutti kuukausi sitten. Itse siirryin seuraavana päivänä asumaan Beach Haven guesthouseen suojeltuun kulttuurikohteeseen vanhaan kaupunkiin eli Galle Fort:iin. Tämä on kotoisa, sri lankalaisen perheen asuttama ja ylläpitämä vanha guesthouse. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi isoäiti (joka aikoinaan on perustanut kyseisen majatalon) sekä herttaiset 11-, 14- ja 16-vuotiaat lapset. Perheen kanssa asumisessa on se hyvä puoli, että näkee paikallisten arkista elämää ja kuulee heidän kertomuksiaan menneistä tapahtumista jne. Huono puoli on se, että minkäänlaista yksityisyyttä ei ole. Paikalliset ovat hyvinkin kiinnostuneita ulkomaalaisten elämästä ja touhuista. Muiden asukkaiden kanssa keskusteltaessa kannattaa myös miettiä mistä puhuu ja mitä sanoo perheenjäsenten läsnäollessa, ettei loukkaa isänmaallista perhettä.

Olen tutustunut Fortin guesthousessa mielenkiintoisiin ja mukaviin ihmisiin. Osa on pyörähtänyt täällä pikaisesti matkustelunsa lomassa ja osa on pidempiaikaisia asukkaita. Tähän asti miellyttävin tuttavuus on ollut itseäni muutamaa vuotta vanhempi, ranskalainen matkailijatar. Hän on lähtenyt neljä vuotta sitten Italian Venetsiasta seuraamaan Marco Polon reittiä sekä maa- että meritietse puolen vuoden pätkissä kerrallaan. Aina välissä hän on palannut Ranskaan puoleksi vuodeksi työhönsä opettajana. Hänen matkansa Uzbekistanin ja muiden Keski-Aasiaan maiden kautta Kiinaan, sieltä etelään mm. Sumatralle, Myanmariin, Andaman Islands:lle jne. on ollut niin uskomaton seikkailu. Tällä hetkellä hän on Intiassa, jossa matkustaa länsirannikkoa etelästä Pakistaniin asti. Sieltä hän aikoo ymmärrettävistä syistä jättää väliin Afganistanin ja Irakin, ja palata mm. Iranin kautta takaisin Venetsiaan, josta matka alkoi neljä vuotta sitten. Odotan innolla kutsua hänen ranskankieliseen (hyvää harjoittelua!) blogiinsa.

Ranskalaisella ystävälläni oli Intian viisumia odotellessa viikon verran aikaa tutustua Etelä-Sri Lankaan, jossa hän ei viime vuotisella reissullaan käynyt. Hän lähtikin seurakseni aivan etelään Tangalleen Rocky Point Bungalowin ashtanga jooga retriitille. Noin kolmetuntinen matka Gallesta Rocky Point:iin sujui leppoisasti matkakertomuksia kuunnellessa ja mielipiteitä vaihtaessa. Erityisesti hänen kertomuksensa Keski-Aasiasta sekä Myanmarista olivat todella kiinnostavia. Ihmettelin miten ranskalainen perheenäiti ja opettaja uskaltaa lähteä moiseen seikkailuun, mutta sitten jonkinlainen selitys kaukokaipuulle löytyi. Ystäväni on näet kotoisin La Réunionista Afrikan kupeesta ja asunut nuorena myös Ranskan Guyanassa Karibialla. Vietimme pari rentouttavaa päivää kauniissa ja rauhallisessa Rocky Poitissa lukien, joogaten, hyvää ja terveellistä ruokaa nauttien, mukavien ihmisten kanssa keskustellen. Olisin mielelläni voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta kyseinen paikka on aika hintava tämän hetkisen budjettini huomioiden.

Mikäli ihmettelette otsikkoni viittausta rakkauteen, olen huomannut täällä outoja ilmiöitä paikallisten miesten tavatessa kaltaiseni sinisilmäisen ja vaaleahiuksisen naishenkilön. Joiltakin tuntuu yht'äkkiä katoavan päästä esim. tieto, että onkin itse naimisissa! Huolestuttavaa, eikö?! Samoin, mikäli joku paikallinen mies onnistuu, välillä myös kepulikonsteja käyttämällä, saamaan naisen puhelinnumeron, email-osoitteen tms., niin johan alkaa langat laulaa ja viestiä pukkaa, ihan riippumatta siitä saako minkäänlaista vastakaikua. Yhteydenotot onneksi näyttävät loppuvan siihen, kun todella tylysti kieltää kyseistä henkilöä lopettamaan soittamisen ja viestittelyn.

Siirsin paluuni Suomeen muutamaa viikkoa suunniteltua aikaisemmaksi eli koneen pitäisi olla Hki-Vantaalla pe 13.3. klo 13:55. Hyvä päivä ja aika, eikö? Haluan vähän chillata ja koota itseni, saada kämppäni jonkinlaiseen järjestykseen, tavata perhettä ja ystäviä ennen töihin paluuta (Voi luoja!) 1.4. lukien. Loppumatkan elelen näköjään päivä kerrallaan, ilman sen suurempia suunnitelmia. Jotain suunnitelmia toki on, mutta nekin näyttävät päivittäin vaihtelevan, riippuen mielialasta ja siitä keneen tutustuu, mitä muilla on mielessä jne. Mahdollisesti pääsen ensi viikolla erään guesthousen asukkaan kanssa autolla tavaroineni Colomboon. Lähetin osan kamoista kotiin jo Thaimaasta Helin, hänen isänsä sekä postin välityksellä. Täällä olen jo osittain pakannut isomman postipaketin.

Tiikerit iskivät taas perjantai-iltana kahdella pienkoneella Colomboon. Tässäkin tapauksessa tapahtumien todellisesta kulusta on hieman ristiriitaista tietoa lähteestä riippuen. Kaikki ovat kuitenkin lienee yhtä mieltä siitä, että itsemurhalentäjien lisäksi kaksi muuta kuoli ja noin 40 loukkaantui, keskeisellä paikalla sijaitseva monikerroksinen verovirasto vaurioitui aika pahasti ja molemmat koneet tuhoutuivat. Varotoimena kansainvälinen lentokenttä suljettiin väliaikaisesti ja lennot ohjattiin Intian puolelle. Onneksi en tällä kertaa ollut kaupungissa. Ei niinkään siksi, että esim. Narahenpitan alueella olisi ollut mitään vaaraa, mutta jo pelkkä sähköjen katkeaminen useiksi tunneiksi pimeässä ja kuumassa kaupungissa on aika ikävää. Osassa kaupunkia tunnelma oli ilmatorjunnan tulituksen vuoksi ollut taas kuin taistelutantereella.

Eilen löysimme uuden, kivan biitsin hieman Unawatunan eteläpuolelta. Kyseisellä paikalla on mm. Wijaya-guesthouse, jossa oikein viihtyisä rantaravintola. Kivi-/koralliriutan ansiosta rannalle muodostuu ikäänkuin suuri luonnon uima-allas. Oli mukavaa viettää kiva rantapäivä Sallan kanssa ennen paluutani Suomeen. Emme ole juuri ehtineet viettää yhteistä laatuaikaa reissuni aikana. Sallan työkuviot hieman taas muuttuivat, joten hän joutui tänään palaamaan Colomboon. Itsekin palaan sinne lähiaikoina, mutta varmaan lähden vielä käymään jossain ennen kotiinpaluuta. En vielä oikein tiedä mitä, missä, milloin ja kenen kanssa, vai yksin, mutta eiköhän sekin tässä selkiä. Ajatukset alkavat selkeästi olemaan jo paljon kotona Suomessa ja paluussa arkeen, eikä rannat, luonnonpuistot, vanhat kivet ja muut nähtävyydet enää herätä mitenkään suuria intohimoja. Reissuväsymys on itselleni selkeä merkki siitä, että olen jo ollut riittävän pitkän aikaa reissussa ja vapaalla.

p.s. http://www.hrw.org/en/news/2009/02/19/sri-lanka-end-war-civilians

Gallery: Navam Pereheira

greenguava — Thu, 19 Feb 2009 23:30:00 GMT

Full moon poya 10.2. in Colombo

Gallery: Tangalla

greenguava — Thu, 19 Feb 2009 18:20:00 GMT

Rocky Point View

Gallery: Galle

greenguava — Thu, 19 Feb 2009 18:10:00 GMT

around Galle

Gallery: Thailand

greenguava — Thu, 19 Feb 2009 11:00:00 GMT

Took very few pics from there and somehow also lost some of them..!

Chok-die kâ eli kippis thaiksi!

greenguava — Thu, 5 Feb 2009 13:00:00 GMT

Banglamphu, Bangkok 5.2.2009 klo 9:00. Voi, kun olen ollut laiska kirjoittamaan blogia! Välillä ei oikein nettiyhteys pelannut, välillä ei juuri kirjoitettavaa, välillä taas muuta tekemistä... Olen nyt viettänyt lähes kuukauden Thaimaassa ja paluu Sri Lankalle on lauantaina. Olisin toisaalta halunnut jäädä tänne pidemmäksi aikaa, mutta en hankkinut etukäteen viisumia. Täällä systeemi toimii eri tavalla kuin Lankalla. Rajalta annettuun leimaan annetaan ainakin immigrationin ohjeiden mukaan jatkoa vain 10 päivää. Edessä olisi siis ollut käynti esim. Laosissa, ja senkin jälkeen maateitse palatessa irtoaa nykyään jatkoaikaa vain 15 päivää. Ostin myös alunperin edullisen lentolipun, joka on voimassa vain 30 päivää, joten lippu olisi pitänyt muuttaa ja maksaa siitä noin 120 €.

Thaimaa on kiristänyt reissaajien maahantuloa paljon viime vuosina, eikä ihme sinänsä. Rahakkaat turistit ovat tervetulleita, mutta elämäntapaintiaaneja ja muita pummeja ei tänne haluta. Israelilaiset taitavat edelleen olla ei-toivottujen listan kärjessä. Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa paljon reissanneet lienee tietävät miksi. Tuntuu kuitenkin, että suhtautuminen rinkkareissaajiin on parantunut vuosien varrella. Vielä kymmenen vuotta sitten rinkan kanssa matkaavia ja rähjääntyneitä reissulaisia katsottiin todella nenänvartta pitkin. Thaimaalaiset ovat kai viimein tajunneet, että monet haluavat pitää lomaa pienestä budjetista huolimatta ja nauttia kauniista maasta, auringosta, ruoasta, shoppailusta ja rennosta meiningistä. Loppujen lopuksi rinkkareissaajat ylläpitävät paikallisten bisneksia merkittävästi.

Muuten kyllä tuntuu, että kuuluisa thaimaalainen hymy on monelta hyytynyt jo ajat sitten. Eilen oli mielenkiintoinen ilta täällä Soi Rambuttrilla Banglamphussa. Istuin iltaa neljän lattarimiehen (Argentiinasta, Costa Ricasta, Equadorista ja Perusta) sekä Indonesian kiinalaisen naisen kanssa. Pari vuotta itseäni nuorempi Costa Ricalainen kaveri oli varsinainen politiikan, aktivismin ja konfliktien ratkaisun asiantuntija. Hän kertoi käyneensä 108 maassa (myös Suomessa, jossa oli joutua parin humalaisen pieksemäksi Helsingissä! Naureskelikin että Helsinki taitaa olla vaarallisempi kuin vaikkapa Karachi. Siinä taas Suomi-kuvaa maailmalle!). Hän tuntui tietävän todella paljon mitä maailmassa on meneillään. Oli todella kiinnostavaa kuulla hänen näkemyksiään sekä Sri Lankan tilanteesta että Thaimaasta ja thaimaalaisista.

Tämä on minun viides reissu Thaimaassa ja nyt ensimmäistä kertaa kävin myös pahamaineisella Pattayalla. Mitäpä siitä voisi sanoa.. Hullua touhua suurimmaksi osaksi! Asuimme tosin Helin kanssa Jomtien Beachillä Etelä-Pattayalla, enkä tainnut käydä kovin montaa kertaa Pattayan keskustassa. Majapaikkamme Prempree (500 b/yö/huone) ja Away from home (800 b) guesthouse sijaitsivat kahden tähden Welcome Jomtien Beach hotelliin vievällä pienellä kadulla, jonka varrella sijaitsevat tyypilliset halvan näköiset ravintolat /tyttöbaarit, pesulat, hierontapaikat, minimarketit, nettikahvilat.. Usein tarjoilijan virkaa toimittaa perähikiän riisipellon laidalta tempaistu tyttönen, jolla ei ole minkäänlaista kielitaitoa tai kokemusta ravintola-alan työstä. Välillä yksikertaisemman asian, kuten teen tai hedelmäsalaatin tilaaminen tuotti vaikeuksia. Asiakkaat kuitenkin, länkkärimiesten 'sponsoroimia' thaityttöjä lukuun ottamatta, ovat ulkomaalaisia. Mielenkiintoista juu..

Toki Pattayalla ja varsinkin ympäristössä on paljon myös kivoja paikkoja sekä kiinnostavaa nähtävää ja tehtävää; meriretkiä, golfia, eläinpuistoja jne. Minulta jäi aika paljon tekemättä, koska olin edelleen flunssassa. Lopulta sain keuhkoputkentulehduksen, olin tiputuksessa, sain lääkekuurit jne. Aloin parantua vasta kun ystäväni Heli oli jo lähdössä takaisin Suomeen. Kävimme yhdessä ennen ennen Helin kotiinpaluuta thaimaalaisen Tigerin October 8 baarissa, jossa tutustuin hauskoihin tyyppeihin. Siellä tuli vietettyä viisi iltaa peräkkäin Tigerin, hänen tyttöystävänsä ja muiden enemmän tai vähemmän vakkariasiakkaiden kanssa. Juttelin parina iltana yksin matkailevan keski-ikäisen kuusamolaismiehen kanssa, joka oli saanut tyttöbaareista tarpeekseen ja siksi halusikin istua iltaa rauhassa kyseisessä paikassa. Tutuistuin myös useampiin mukavan oloisiin thainaisiin, jotka olivat suomalaismiesten tyttöystäviä.

Jomtienista suuntasin yksin pariksi päiväksi Ko Sametin saarelle. Sametilla oli ihanaa, aurinkoista ja rauhallista kuten ennenkin. Lähdin sinne sunnuntaina, joten porukkaa ei ollut niin paljon kuin viikonloppuisin. Varasin Tubtim Resortista Ao Phutsalta etukäteen yksinkertaisen bungalowin (600 b/yö). En loppujen lopuksi jutellut Sametilla kenenkään kanssa. Nukuin, söin, kävelin, loikoilin puuterihiekkaisella rannalla, katselin merta, kelluin turkoosinvihreässä vedessä yrittäen tyhjentää pääni kaikesta hulinasta. Oli rentouttava ja antoisa reissu, jonka jälkeen olikin hyvä lähteä jatkamaan matkaa. Mietin hetken josko pysähtyisin matkalla Bangkokiin vielä yhdeksi tai kahdeksi yöksi Jomtienille, mutta sitten totesin, että eiköhän nyt ole juhlat juhlittu ja matka jatkukoon. Reissu Bangkokiin ei mennyt ihan niin kuin piti, joten songthaew, lautta, songthaew, vip-bussi ja kävely paikasta A paikkaan B kesti yli 7 tuntia, mutta sujui loppujen lopuksi varsin mukavasti ja maksoi vain 450 b (10 €). Tutustuin myös matkalla mukavaan ruotsalaiseen mieheen.

Nyt olen viettänyt pari yötä viihtyisässä, rauhallisessa ja edullisessa Lamphu house guesthousessa Soi Rambuttrilla Banglamphun rinkkareissaajien ghetossa. Pieni, mutta varsin kivasti sisustettu ja siisti yhden hengen huone maksaa 200 b/yö (nelisen €). Miehille ja naisille yhteiset vessat ja suihkut ovat käytävällä, eikä tule lämmintä vettä, mutta ei hirveästi haittaa kun ulkona on kuitenkin reippaasti yli +30 c. Ensimmäisenä iltana vessassa leijuva virtsan haju sekä lattialla lilluva neste vähän arvelutti. Illmeisesti kyseessä oli poikkeustilanne (varmaan joku mies taas sotkenut), koska sen jälkeen tilat ovat olleet siistejä. Täällä on myös edullinen 30 b/h langaton nettiyhteys sekä kolikolla toimivat, kuulokkeilla varustetut koneet alakerran aulassa. Olen taas viihtynyt Bangkokissa varsin hyvin, vaikka joitakin vuosia sitten päätin etten enää majoitu tälle alueelle. Muutama päivä täällä menee kuitenkin varsin kepeästi.

Yksin matkustamisessa on se hyvä puoli, että jotenkin väistämättä tutustuu ihmisiin. Huono puoli taas on se, että harvemmin tulee pyydettyä ketään 7/11 minimarketista kahville tms., vaan yleensä tuttavuudet syntyvät baareissa. Jos menee yksin baariin, niin todennäköisesti vartin sisällä istuu jo jonkun porukan pöydässä, juttelee baarin pitäjän kanssa jne. Sittenhän sitä juomaa alkaa virtaamaan, vaikka itse oli klassisesti lähtenyt yhdelle. Porukka tilaa pullon lisukkeineen pöytään ja siitä sitten kaadetaan jokaisen lasiin halusit tai et. Tai sitten baaripitäjä tuo eteen tarjoamansa tequilan tms. Yleensä kaikki juomat tulee kulautettua naamaan vaikka ei aina niin maistuisikaan ja röökiä palaa. Tekeekin varsin hyvää tälle vielä hieman jatkuvalle keuhkovaivalle. Hauskaa on joka tapauksessa ollut ja kiva tutustua moniin erimaalaisiin ihmisiin. Kuitenkin Sri Lankan konservatiivisuus ja rauha (siis siellähän on nyt sota pahimmillaan..) alkaa tuntua houkuttelevalta. En halua viettää loppua vuorotteluvapaastani alkoholivierotuksessa tai keuhkoparantolassa. Heh, heh! Vitsi..!

p.s. Eilen pitkällisen harkinnan jälkeen löysin ja ostin minua miellyttävän napakorun. Hetken mielijohteesta halusin saada sen heti tuikattua paikalleen. Onneksi lävistäjä ei ollut paikalla eikä häntä saatu kiinni. Aluksi oli kuulemma vessassa. Yksi myyjätär lähti hakemaan häntä ja toinen vähän ajan päästä soitteli perään. Istuskelin siinä odottelemassa ja katselin avointa, kolmiseinäistä myymälää. Kissa makasi vieressä hyllyllä nukkumassa. Päätin poistua paikalta ja menin kunnon tatuioiti- /lävistysliikkeeseen, jossa homma hoitui asiantuntevasti ja kustansi 300 b.

Gallery: Pinnewala

greenguava — Sat, 24 Jan 2009 21:00:00 GMT

Aallon harjalla

greenguava — Wed, 14 Jan 2009 19:15:00 GMT

Koh Tao ti 13.1.2009. Joulu ja vuoden vaihde sujuivat mukavasti Sri Lankalla. Vietimme joulun Tiian ja Jyrkin kanssa Hikkaduwan rannalla. Jouluksi saimme loistavan, todella ison ja edullisen huoneen merinäköalalla Lucky Dolphin guesthousesta. Jouluaattona ilma oli edelleen mitä aurinkoisin. Vietimme päivän rannalla aurinkoa ottaen, uiden ja rommikolaa siemaillen. Illalla oli jouluateriana nuotiolla paistettua tonnikalaa, 'uuniperunaa'ja salaattia. Jouludrinkkeihin oli sekoitettu paikallista kookosviinaa eli arrack:ia. Lucky Dolphin oli joulupäivien jälkeen jälkeen buukattu täyteen, joten siirryimme läheiseen Driftersiin, joka oli myös asiallinen majatalo.

Hikkaduwa on rento paikka, josta pidimme kaikki kovasti. Ranta on muuten mukava, mutta aaltojen vuoksi ei yhtä hyvä uimiseen kuin Unawatuna. Hikkaduwa on sen sijaan parempi ranta surffaukseen. Kokeilimmekin surffausta paikallisten opettajien ohjauksessa. Oli varsin hauskaa mutta haastavaa touhua! Omalta osaltani surffitunti oli enemmän sukeltamisen kuin surffauksen harjoittelua, mutta nautin siitä yhtä lailla. En tosin millään meinannut uskaltaa nousta ylös laudalla ja vieläpä irrottaa otettani siitä. Hauska opettajani uhkasi jossain vaihessa vetää minua pataan seuraavan kerran jos en irrota käsiäni laudasta.

Kävimme yhdessä Tiian ja Jyrkin kanssa myös Unawatunassa, Pinnewalassa sekä muutamaan otteeseen kotona Colombossa. Elefanttien orpokoti Pinnewalassa oli elämys meille suomalaisille matkailijoille. Tosin mukaan lähtenyt sri lankalainen ystävämme nautti retkipäivästä yhtä paljon kuin mekin. Päivä oli todella kuuma, eikä sisämaassa tuntunut juuri minkäänlaista tuulenvirettä. Puolen päivän jälkeen norsut pääsivät vilvoittelemaan ja kylpemään läheiseen jokeen, jota olikin mukava seurata. Tiian hemmotellessa pikku-fanttia mangopaloilla rantatörmällä ja minun kuvatessa tilannetta pari elefanttien hoitajaa yrittivät kääntää arvotavarat kasseistamme. Ylhäällä kalliolla olevat ystävämme huomasivat tilanteen ja huutelivat varoituksia meille sekä taskuvarkaille.

Uuden Vuoden aaton vietimme Colombossa Velvet Beach -bileissä Mt. Lavinia beach housessa. Bilepaikka oli avoin kaksikerroksinen ravintola rannalla. Sisäänpääsyyn kuului myös sri lankalainen buffeet -illallinen. Paikallinen ystävämme oli osallistunut bileiden järjestämiseen ja myös soitti siellä. Jyrki valitettavasti sairastui ja joutui kovan kuumeen vuoksi palaamaan kotiin lepäämään heti vuoden vaihtumisen ja rakettien ampumisen jälkeen. Meillä muilla venähti vähän myöhempään, osa porukasta taisi palata kotiin vasta auringon jo noustessa. Tiia pääsi bileissä tanssimaan kunnolla paikallisten kanssa, joista erityisesti nuoret miehet ovat uskomattomat hyviä tanssijoita.

Vuoden vaihteen jälkeen tilanne Sri Lankalla ja erityisesti Colombossa tuntui kiristyvän entisestään, kun hallitus julisti saartaneensa Kilinochin kaupungin ja nujertaneensa LTTE:n lupaustensa mukaisesti. Uusi pommi-iskuaalto alkoi heti seuraavana päivänä. Viikon sisällä Colombossa ja sen ympäristössä räjähti viisi kertaa. Iskut vaativat yhteensä kymmenkunta kuolonuhria. Loukkaantuneita, rikkoutuneita autoja jne. oli tietenkin huomattavasti enemmän. Myös talomme läheisyydessä harrastettiin parina yönä outoa konekivääriammuntaa. Paikallinen ystävämme haastatteli läheisen rautatieaseman vieressä olevan tukikohdan vartijaa, joka oli sitä mieltä, että kyseessä oli ollut alamaailman keskeinen välien selvittely.

Lähtöäni edeltävänä päivänä eräs lankalainen ystävämme sai ikävän tiedon; hänen pitkäaikainen tuttavansa, hallitusta kritisoinut Sunday Leader -lehden päätoimittaja Lasantha Wickrematunge oli ammuttu kuoliaaksi työmatkalla Colombossa. Moottoripyörällä liikkuneita murhaajia ei ole tavoitettu. Hyvin monet median edustajat ja aktivistit ovat sitä mieltä, että teon takana on vähintäänkin hallituksen jäseniä tai jopa istuva presidentti Rajapakse. Eilen vietetyihin hautajaisiin osallistui lehtitietojen mukaan omaisten lisäksi lukuisa joukko aktivisteja, opposition edustajia, mediaväkeä jne. Useilla hautaisvierailla oli mielenosoituskyltit mukanaan. Saapa nähdä selviääkö tämäkään tapaus ikinä. Teon takana olevat henkilöt tuskin koskaan joutuvat edesvastuuseen, jos vanhat merkit pitävät paikkaansa.

Vuokrasopimuksemme Colombon Evergreen Parkissa päättyi vuoden vaihteessa. Saimme kuitenkin pitää kämpän 9.1. asti jolloin meistä viimeisimmät asukkaat suuntasivat lentokentälle. Pari viimeistä päivää oli melkoista hässäkkää tavaroita pakatessa ja miettiessä mitä kamppeita jättäisi minnekin. Olemme Sallan kanssa kumpikin palaamassa vielä Lankalle, joten jätimme tavaroitamme Lankalla asuvien ystävien luokse. Vaikka oli haikeaa erota ystävistä ja lähteä Lankalta, taisimme kaikki lähtijät olla huonontuneen turvallisuustilanteen vuoksi aika huojentuneita itse kunkin jatkaessa matkaansa eri suuntiin. Tiia palasi koti-Suomeen, Jyrkin matka jatkui Vietnamiin, Salla lähti pariksi viikoksi Britanniaan konferenssiin ja itse lähdin Thaimaahan.

Tällä hetkellä olen Thaimaassa Koh Taon saarella tapaamassa ystävääni ja entistä työkaveriani Jonnaa. Taon Sairee beach on viihtyisä ja siisti. Kapeiden katujen varsilla on tredikkäkkäitä ravintoloita, baareja, vaatekauppoja, minimarketteja... Suomalaisia täällä tuntuu olevan enemmän kuin Suomessa ;) Saarella on myös useita sukelluskouluja ja alan harrastajia. Itse en ole kokeillut laitesukellusta, vaan tyytynyt snorklaukseen. Viimeksi kävimme joulun jälkeen snorklaamassa Unawatunan jungle beachillä Sri Lankalla. Ei ollut mikään kaksinen kokemus; suuri osa koralleista kuolleita, viidakkoranta täynnä paikallisten jättämiä ja vuoroveden kuljettamia roskia. Jotain värikkäitä, hienoja kaloja näkyi kylläkin..

Täällä Taolla en ole harrastanut pahemmin mitään, koska sain flunssan ja yskän. Nyt sitten köhitään tuulisella ja puolipilvisellä saarella. Kävin eilen ensimmäistä kertaa Thaimaassa ollessani hieronnassa. Oli varsin positiivinen kokemus, vaikka ehkäpä sen vuoksi flunssa vielä paheni yön aikana. En ottanut ihan perinteistä thai hierontaa, vaan kookosöljyhieronnan, joka oli yhdistelmä klassista sekä thai hierontaa. Kävin myös toissapäivänä kampaajalla. Paikallinen ladyboy leikkasi hiukseni varsin sukkelasti malliin veitsellä. Lopputulos oli melko hyvä ja hinta vain 200 bahtia eli 4 €. Tänään rehottavat ihokarvat saivat kyytiä vahauksessa. Säästän teidän yksityiskohdilta, mutta yllättävän kivuton toimenpide oli.

Huomiseksi on valitettavasti luvattu erittäin tuulista ilmaa. Toivotaan että katamaraani Ko Samuille, johon olen varannut huomiselle lipun, pääsee lähtemään. Tulomatkalla oli myös aikamoista aallokkoa, ja useat matkustajat ottivat oksennuspussit käyttöön parin tunnin reissun puolivälissä. En onneksi ole koskaan kärsinyt meripahoinvoinnista, mutta 1,5 tunnin heilumisen ja keinumisen jälkeen toivoin itsekin maan jo pikkuhiljaa näkyvän horisontissa. Torstaina matkan olisi tarkoitus jatkua Samuilta lentäen Pattayalle, jonne ystäväni Heli on myös lentämässä Suomesta.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2009 KAIKILLE!

p.s. Evergreen Parkin roska-astiaa ei oltukaan pöllitty, vaan ystävällinen roskakuski oli piilottanut roskiksen 'kukkapenkkiin' palmujen ja muiden rehujen joukkoon, jotta kukaan ei varastaisi sitä. Aika huvittava juttu!

Joulu tulla jolkottaa..?

greenguava — Tue, 23 Dec 2008 14:40:00 GMT

Evergreen Park 23.12.2008 klo 14:25. Nyt on saatu Tiia, Jyrki ja Sallan seitsenhenkinen perhe kaikki viimein onnellisesti maahan. Tiia tuli Delhin kautta puolitoista viikkoa sitten. Oli ollut todella leppoisa noin 8 tunnin odotus Delhin lentokentän transit aulassa ennen kuin hän sai boarding passin ja pääsi käymään tax freen puolella. Tämä oli hyvin pientä verrattuna Sallan perheen painajaiseen Mumbain kentällä. Monien ikävien sattumien summan johdosta perhe joutui odottamaan Mumbain transitissa ilman viisumeja noin kaksi vuorokautta. Aika lailla loppuun asti oli epävarmaa pääsevätkö he jatkolennolle lainkaan, vai passittaako Intian immigrationin viranomaiset heidät seuraavalla koneella Suomeen. Tiian ystävä Jyrki pääsi perille tänään aamuyöllä suht kivuttomasti Riian ja Dubain kautta.

Tässä välissä olemme Tiian sekä Sallan perheen kanssa nauttineet rantaelämästä. Vietimme muutaman päivän todella rauhallisella ja melko luonnontilassa olevalla Mirissan rannalla etelässä. Sen lisäksi olemme Tiian kanssa jo pariinkiin otteeseen paistattaneet itseämme Unawatunan valkoisella hiekkarannalla. Olimme myös noin viikko sitten Unawatuna Carneval -rantabileissa. Ilmat ovat todellakin suosineet rannalla oloa. Melkein joka päivä on ollut todella aurinkoista ja lämpöä noin 30 c, välillä varmasti enemmänkin. Turistit ovat selkeästi lisääntyneet sitten lokakuun, jolloin ainakaan Unawatunassa ei ollut matkailijoita kuin kourallinen. Joka tapauksessa, turisteja on täällä todella vähän ottaen huomioon, että korkein sesonki on juuri päällä.

Sain (maksamalla veroa ja viisumimaksua yhteensä huikeat 13000 rs eli noin 90 €!) jatkettua turistiviisumiani 2.2.2009 asti. Muussa tapauksessa minun olisi pitänyt poistua maasta viimeistään 2.1.2009, mikä olisi ollut vähän tylsää, kun Tiia ja Jyrki ovat täällä 9.1. asti. Ihan sattumalta olimme Jyrkin kanssa varanneet paikat samalle lennolle Bangkokiin 9.1. Todella hyvä juttu! Itse jatkan siitä eteenpäin Ko Samuille ja Taolle, jossa entisen työkaverini Jonnan pitäsi silloin olla ystävineen. Jyrki jatkaa taas matkaa Vietnamiin ja Tiia palaa Delhin (ah, ihanaa!) kautta koti Suomeen. Tapaan myös ystäväni Helin, joka on tulossa pariksi viikoksi Thaimaahan 15.1. lukien. Itse yritän näillä näkymillä venyttää oleskeluani Thaimaan suunnalla ainakin helmikuun lopulle, jolloin minun ei tarvitse enää hakea jatkoa rajalta saatavaan 30 päivän oleskelulupaan täällä.

Tänään Salla perheineen on palaamassa Unawatunasta Colomboon joulun viettoon. Me kolme taas suuntaamme Lucky Dolphin guesthouseen rannalle Hikkaduwaan. Joulu ja loppuviikko sujuu toivon mukaan aurinkoa ottaessa, uidessa ja levätessä. Tässä onkin välillä ollut melko haipakkaa edestakaisin reissaamista ja matkaväsymys on jo vähän iskenyt. Olimme myös Tiian kanssa molemmat aika kurjassa vatsataudissa heti ensimmäisen viikonlopun jälkeen hänen tultua tänne. Onneksi ehdimme palata sopivasti rantsusta Colomboon, ja koska asumme 'high health care zone':lla, painelimme heti miten Oasis sairaalaan lääkäriin ja saimme soveltuvat nappulat taudin nujertamiseksi alkuunsa. Mitenköhän vakuutusyhtiö suhtautuu huikeisiin lääkärilaskuihimme? Taas tuli lääkärissä käynti yksityissairaalassa maksamaan alle 2 € per hlö + lääkkeet noin 3 €. Taitaa tulla hakemusten lähettämiseen tarvittava postimerkki kalliinmaksi..?

ILOISTA JOULUA KAIKILLE!

p.s. Jouduimme jättämään täyden roska-astiamme portin ulkopuolelle viiden päivän reissumme ajaksi. Palatessamme roskat olivat hävinneet ja niin myös ostamamme 400 rupian kannellinen roska-astia. Ei siis kannata jättää omaisuuttaan kadulle lojumaan...

Aurinkoa ja sadetta

greenguava — Tue, 2 Dec 2008 19:47:00 GMT

Evergreen Park ti 2.12.2008 klo 11:00. Uskomatonta että nyt on jo joulukuu! Täällä sitä ei vielä huomaa muualla kun Odelin tavaratalossa, jossa joulukoristeet ym. joulukrääsä on asetettu jo esille ja joululaulut soivat taustalla. Pari kertaa olen nähnyt jonkun kuskaavan joulukuusen tapaista auton lavalla. Minulle tämä sopii mainiosti, sillä en tunnetusti ole mikään jouluihminen. Jouluruoat ovat kyllä ihania..

Tässä välissä on vietetty normaalia Colombon arkea ja välillä juhlaakin. Pidimme viime viikolla kämpillämme Sallan pomon Bobin läksiäiset. Oli varsin mukavat ja rauhalliset pippalot. Tarjolla oli mm. tuore- ja perunasalaattia, guacamolea, curreja, hopperseja, hedelmiä, ravakesaria ja mango-arrak -boolia. Ilmakin suosi meitä, joten istuimme loppuillan kattotasanteella. Mukana bileissä oli muiden muassa amerikkalainen joogaopettajamme, joka valitettavasti myös palasi eilen kotimaahansa. Harmi!

Lauantaina olimme erään ystävämme mahtavissa synttäribileissä Colombo Rowing Clubilla Beira-järven rannalla. Oli todella mukava meininki, hyvää ruokaa, dj:t, kunnon tanssilattia jne. Taksimatkalla bileisiin poliisit ja sotilaat pysäyttivät meidät kolme kertaa ja halusivat nähdä paperit! Vielä kun siirryimme taksilla bileistä Zetter-clubille, jossa ystävämme oli soittamassa, liikennepoliisi pysäytti auton ja alkoi nurista kun meillä Sallan kanssa oli vain passin kopiot mukana. Matka seuraavaan kohteeseen eli R'n'B -clubille sekä kotimatka sujui sentään ilman pysähdyksiä.

Tein tässä myös pienen reissun Kalutaran rannalle. Sää ei ollut kaikkein suosiollisin ja merenkäynti sen verran kovaa, että kunnon uimisen saatoi unohtaa. Rannalla oli joitakin turisteja, mutta aika hiljaiselta kylä vaikutti. Mukavan Lily's restaurant & Inn:in omistaja oli harmissaan asiakkaiden vähyydestä. Tuntuu, että monilla sri lankalaisilla on varsin kovat ajat meneillään ja toimeentulon hankkiminen on kaikkea muuta kuin helppoa. On kuitenkin ymmärrettävää, että turistit eivät ensimmäisenä halua matkustaa maahan, jossa on sotatila päällä ja aina olemassa pieni pommi-iskujen uhka.

Kaiken kaikkiaan minulla alkaa jo olla paljonkin sanottavaa tämän maan katastrofaalisesta tilanteesta, mutta taidan pitää suuremmat mölyt mahassani. Ilmiselvästi joku hyötyy tästä sodasta ja epävakaudesta, eipä se muuten olisi jatkunutkaan näin pitkään. Tavalliset ihmiset ovat traumatisoituneita ja voimattomia tekemään mitään asian eteen. Kaikenlainen aktivismi, ihmisoikeustilanteesta raportointi, mielenosoitusten järjestäminen tms. on niin vaarallista, että harva uskaltaa siihen ryhtyä. Moni on yrittänyt ja päätynyt mullan alle.

Colombossa on pari päivää ollut todella aurinkoista päivällä, mutta illansuussa on iskenyt aivan yht'äkkiä todella kova kaatosade ja ukkonen. Osassa maata itäisen monsuunin mukanaan tuoma cyclooni on aiheuttanut pahoja tulvia. Tietenkin tämäkin katastrofi osui pahiten alueelle, jossa siviilit pakenevat taisteluja jo muutenkin hankalissa olosuhteissa. Odotan kovasti, että rakkahin työkaverini Tiia tulee tänne ensi viikolla. Toivon ilmojen suosivan meidän rantasuunnitelmia. Unawatunassa on juuri sopivasti Unawatuna Beach Carneval, jonne meidän olisi tarkoitus suunnistaa ensimmäisenä.

Gallery: Beaches, Temples & Turtles

greenguava — Tue, 2 Dec 2008 09:05:00 GMT

Photos from different beaches

Soijapehmistä, nam!

greenguava — Mon, 17 Nov 2008 15:42:00 GMT

Evergreen Park ma 17.11.2008 klo 10:20. Tänään alkaa jo kahdeksas perättäinen viikko täysin tuottamatonta toimintaa. Luulin ensin, että tämä on vasta seitsemäs viikko. Olen siis ilmeisesti kadottanut jonnekin yhden viikon?! Cheers to that! Mikäli joku ei vielä satu tietämään, niin olen puoli vuotta vuorotteluvapaalla. Kotiinpaluupäivä on lentolipun mukaan 29.3.2009. Aikaa on siis vielä vaikka hurymycket. Se onkin hyvä asia, varsinkin kun olen oppinut viimeisten seitsemän viikon aikana tiivistämään minuutin sekunttiin. Kaikenlainen pää tyhjänä ihmettely sujuu jo hankaluuksitta. Miten se vanha kiinalainen sanonta meneekään: "Hiljaa istuen, mitään tekemättä, kevät tulee ja ruoho kasvaa itsestään"? Täällä tosin on 'talvi' tulossa. Siitä on merkkinä talomme edustalla kasvava iso puu, joka on pudottanut ainakin kolmasosan lehdistään terassillemme ja kadulle.

Teimme sri lankalaisen ystävämme kanssa mukavan kolmen päivän reissun Kandyyn. Junamatka Colombosta sinne oli jo elämys sinänsä. Sri lankalaisen matkakumppanin keskustelutaitojen ansiosta selvisi paljon myös muista matkalaisista; vasta avioitunut pari ensimmäisellä yhteisellä matkallaan, rautatietyöläisten porukka matkalla hautajaisiin, buddhalaisia munkkeja jne. Maisemat muuttuivat vehreiksi ja avariksi junan puksuttaessa ylöspäin Kandya kohti. Junassa ostimme kaupustelijan korista matkaevääksi pienet pussit keitettyjä kikherneitä, tuoreiden, vihreiden chilipalkojen ja kookospalojen kera. Nam! Miten minulle aina maistuvatkin parhaiten nämä 10 rupian eväät..?

Kandyssä majoittauduimme viehättävään Queens -hotelliin, joka lienee yksi kaupungin parhaista hotelleista. Jo 1860-luvulla rakennettu hotelli huokuu arvokasta, kolonialistista henkeä. Huoneet ovat korkeita ja tilavia, lattiat tummaa puuta, kauniita, raskaita, puisia huonekaluja. Aamulla nautimme runsaasta ja maittavasta aamiaisesta; tuoreita hedelmiä ja vasta puristettua mehua, kahvia, toastia, croissantteja, munakasta, pekonia... Ei tullut ihan heti nälkä tämän satsin jälkeen. Minulle olisi kelvannut vähän vaatimattomampi murju, mutta matkakumppanini kieltäytyi astumasta jalallaan joihinkin paikkoihin jota kävimme katsomassa. Hänen ja nuoren riksakuskimme mukaan joissakin Kandyn majataloissa ei vaihdeta puhtaita lakanoita, harjoitetaan prostituutiota ja muuta hämäräperäistä toimintaa. En siis voi valittaa, eikä ole syytäkään.

Kandyssä vierailimme kasvitieteellisessä puutarhassa - Peredinya Botanical Gardens-, joka on aivan uskomattoman hyvinhoidettu ja upea paikka. Pääsymaksu ulkomaalaisilta onkin sen mukainen - huikeat 600 rupiaa. Siitä ilosta pääsin astumaan puutarhaan eri portista kun sri lankalainen ystäväni, joka selvisi 30 rupian pääsymaksulla. Häntä ketutti erityisesti se, että hallitus ei tue mm. kyseistä paikkaa, vaan syytää sen sijaan miljoonia täysin järjettömään ja loputtomalta näyttävään sotaan. Jokatapauksessa, parin tunnin kävely valtavassa, vehreässä ja värikkäässä puutarhassa oli varsin mieltä rauhoittava kokemus. Näimme upeiden kasvien lisäksi skorpionin, elefantin poikasen, jota pestiin joen rantatörmällä, sekä apinan, jonka huvia oli kahden puun juurella päivystävän koiran kiusaaminen.

Tietysti vierailimme Kandyssä myös päänähtävyydellä eli Temple of the Tooth -temppelissä. Sinne vältin ulkomaalaisilta perittävän 500 rupian maksun ystäväni puhelahjojen ansiosta. Hänen mielestään temppelissä vierailusta ei voi veloittaa maksua. Lippuluukulla oltiin aluksi eri mieltä ja tiedusteltiin suhteemme laatua. Kysymykseen: "Aiotteko mennä naimisiin?" ystäväni vastasi: "Tietysti, senhän vuoksi olemme täällä!". Tämä riitti perusteluksi ilmaiselle sisäänpääsylle. Jätin kenkäni temppelialueen ulkopuolella sijaitsevaan säilytykseen, vaikka ulkomaalaisten 'kenkäpiste' on noin 200 metrin päässä heti temppelin sisäänkäynnillä. Oli hieman huvittavaa kun vartijanainen alueen portin turvatarkastukessa kysyi minulta ihmeissään: "Where are your shoes?!".

Ehkä parasta Kandyssä oli näin laktoosi-intolerantikon näkökulmasta YMCA:n yhteydessä oleva soijabaari, josta sai erilaisia soijatuotteita, mm. suklaaleivoksia, pirtelöä, jäätelöä ja soijapehmistä. Voi pojat, että mansikka-suklaa-vanilja -soijapehmis maistui taivaalliselta! Kävimme ko. paikassa vieraillumme aikana kolme kertaa nauttimassa soijatuotteista. Harmi, että kyseisellä yrityksellä ei ole enää toimipistettä Colombossa. He kuulemma lopettivat sen joitakin vuosia sitten kannattamattomana. Colombon keskiluokka ei arvostanut yksinkertaista soijabaaria, vaan kiikutti mielummin rahansa ilmastoituihin ketjuihin kuten KFC:hen tai Mc Donaldsiin. Varakkaampi väki ja ulkomaalaiset tuntuvat Colombossa sen sijaan viihtyvän mm. jääkaappikylmässä ja todella 'posh' kalliissa kahvilassa nimeltään The Coffee Bean & Tea Leaf. Eipä silti, kyllä soijalatte ja pala kakkua on maistunut siellä minullekin..

Gallery: Kandy

greenguava — Sun, 16 Nov 2008 20:05:00 GMT

Visiting Kandy

Rakkaalla lapsella on monta nimeä

greenguava — Sun, 9 Nov 2008 16:26:00 GMT

Dematagoda su 9.11.2008 klo 9:11. Heräilin tänään harvinaisen myöhään, vaikka ilta ei mitenkään venähtänyt pitkäksi. Olen ollut useamman päivän kovan flunssan – nuha ja yskä – kourissa, joten lepo on maittanut. Nyt näyttää siltä, etä pahin räkätauti alkaa olla ohi. Minun piti lähteä torstaiaamuna Sallan ja Bobin kanssa yhtämatkaa Kandyyn, mutta muutin suunnitelmia lähinnä sairastumisen vuoksi. Olen ollut hyvässä hoidossa Colombossa sri lankalaisen ystäväni luona. Huomenna lähdemme todennäköisesti yhdessä hänen kanssaan pariksi päiväksi Kandyyn.

Tutustuin joogaretriitillä Unawatunassa suomalaiseen naiseen, joka työskentelee täällä Suomen ulkoministeriön kautta. Hän kutsui minut viime lauantaina suomalaisen avustustyöntekijän läksiäisiin. Hän on lähdössä sri lankalaisen kämppäkaverinsa kanssa YK:n hommiin Afganistaniin. Heidän läksiäisbileissään oli paljon porukkaa ja tuli juteltua monenlaisten ihmisten kanssa. Lähdimme vielä bileistä jatkoille Sallan ja erään hänen ystävänsä kanssa Sugar-yökerhoon, jossa tulikin sitten tanssittua loppuyö.

Läksiäisbileissä tutustuin mm. ruotsalaiseen mieheen, joka on täällä EU:n leivissä, sekä sri lankalaiseen aktivistiin, joka on täällä käymässä. Tapasin molemmat uudelleen jo heti sunnuntaina Jazz -puistotapahtumassa sekä myöhemmin Barefoot -ulkoilmaravintolan konsertissa. Barefootissa ryhmä Kaffireja, portugalilaisten tuomien afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, esitti perinteisiä tanssejaan, musiikkiaan ja lauluaan. Lisäksi aivan uskomaton, vanhempi muslimimies lauloi säestäen itseään tamburiinilla. Hän kulkee tiettyinä islamin pyhäpäivinä pitkin kylän raittia soittaen ja kutsuen laulullaan ihmisiä mm. paastomaan.

Viime sunnuntain jälkeen olenkin sitten ajautunut hengailemaan joka päivä uuden tuttavuuteni kanssa. Hän asuu muualla, mutta on täällä yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla. Hän työskentelee dokumenttiohjaajana ulkomaisella tv-kanavalla. Taustalla on myös monenlaista järjestö-, ihmisoikeus- yms. toimintaa, joten olen viimeisen viikon aikana saanut varsin paljon tietoa siitä, mitä tässä maassa on meneillään. Osa asioista on sellaisia, joista ei välttämättä aina edes haluaisi tietää. Onkin melko paradoksaalista, että kirjoitan tätä blogiani nimikkeellä 'Coconut trees'. Hänen viime vuonna täällä aloittamansa matkakertomus taas kulkee nimikkeellä 'Travels in a militarised society'.

Joogaa, hiekkarantaa ja Tamili tiikereitä

greenguava — Thu, 30 Oct 2008 15:21:00 GMT

Evergreen Park to 30.10.2008 klo 09:55.

Kohta on kulunut jo neljä viikkoa siitä kun saavuin Colomboon, enkä ole vieläkään päässyt täältä kovinkaan pitkälle. Hiljaa hyvä tulee..? Joka tapauksessa, olin viime perjantaista maanantaihin asti etelämpänä Unawatunassa (noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Colombosta) joogaretriitillä. Oli antoisa reissu kaikinpuolin. Jatkuva kaatosade loppui sopivasti torstaina ja ilma muuttui loistavaksi rannalla oleilua varten. Tuuli puhalsi mereltä mukavasti joogasaliimme, joten ei ollut myöskään liian kuuma. Välillä kyllä valui hikeä ja melkein kyyneliäkin taaksepäin taivutuksiä, siltoja, päällä- ja käsilläseisontaa harjoitellessa.

Australialainen Paddy McGrath oli uskomattoman hyvä joogaopettaja ja selkäranka tuntui suoristuvan kummasti muutaman päivän rehkimisen jälkeen. Ohjelma oli todella intensiivinen, joten ihan hirveästi ei jäänyt aikaa muuhun kuin joogaamiseen. Aloitimme jo aamulla kuudelta hengitysharjoituksilla. Rankkaa, fyysistä asana-harjoitusta oli 4,5 tuntia päivässä. Illalla vielä meditoitiin kahdeksasta eteenpäin puolisen tuntia. Päivällä oli brunssin jälkeen noin kolme tuntia taukoa, joten silloin ehti hyvin rannalle ja uimaan.

Unawatuna on todella kaunis, pieni ja rauhallinen kylä. Kookospalmut kaartuvat pienelle, valkohiekkaiselle lahdelle. Ranta on todella hyvä uimiseen, koska lahden edustalla olevat korallit suojaavat aalloilta ja voimakkailta virtauksilta. Hiekkaranta valitettavasti kaventunui noin puoleen entisestään tsunamin myötä. Hiekkaa on nykyään rannalla vain kapea kaistale. Ranta ei ainakaan nyt ollut ideaali auringon ottoon, kun paikalla ei juurikaan ollut muita turisteja. Yhtenäkin päivänä olin ainoa bikiniasuinen nainen rannalla. Paikalliset naiset uivat vähintäänkin t-paitaan ja shortseihin /hameeseen puettuna.

Vain avustava joogaopettaja oli sri lankalainen, kaikki muut olivat ulkomaalaisia. Mukana retriitillä oli 5 australialaista (joista yksi espanjalaissyntyinen Alvaro), lisäkseni 2 muuta suomalaista (yllättäen!), 2 jenkkiä, korealainen, sveitsiläinen ja britti. Kaikki olivat mukavia tyyppejä ja suurin osa joko itse ja/tai heidän puolisonsa täällä töissä suurlähetystössä, YK:ssa, Unicefilla ym. tehtävissä. Useat olivat asuneet Sri Lankalla jo vuosia. En ole muuten vielä jutellut täällä yhdenkään ehdan turistin kanssa...

Tiistai-iltana vähän ennen puolta yötä alkoi täällä Colombossa hieman kuumottava tilanne. Sähköt menivät yht'äkkiä poikki kun olin alakerrassa istumassa koneen ääressä. Miniläppäriä valonlähteenä käyttäen suunnistin keittiöön ja sain kynttilän sytytettyä. Yläkertaan päästyäni näin kaikkien naapuruston valojen pimentyneen. Vähän ajan päästä alkoi näkyä taivaalle suunnattuja ilmatorjunnan valonheittimiä ja kuulua /näkyä kovaa tulitusta ilmoja kohti. Onneksi olimme kaikki (myös Sallan pomo Bob Englannista on nyt täällä) kotona.

Pian kaikki naapuruston asukkaat olivat ulkona tai terasseillaan /katoillaan ihmettelemässä tilannetta. Naapurilamme on Dialogin palvelu, jolla ilmoitetaan tekstiviestillä mahdollisista poikkeustilanteista. Hän osasi kertoa, että Tamili tiikerit olivat pudottaneet lentokoneesta pari pommia Colombossa sijaitsevaan voimalaitokseen. Valot /sähköt katkaistiin tiedotteen mukaan tarkoituksella mahdollisten lisähyökkäysten varalta. Armeija alkoi tästä syystä hakuammuntana tulittaa kaupungin ilmatilaa.

Jälkikäteen luin lehdestä, että voimalaitoksessa oli syttynyt pienehkö tulipalo ja yksi työntekijä, joka kuulemma kuoli myöhemmin sairaalassa shokkiin(?), loukkaantui lievästi. Sissit onnistuivat pudottamaan ilmasta pommeja myös pohjoisessa sijaitsevaan armeijan tukikohtaan. En tiedä mikä on tarinan koko totuus, propaganda on molemmin puolin merkittävä osa strategiaa tällä hetkellä. Tamilisissit ovat todella ahtaalle ajettuna hallitsemillaan alueilla pohjoisessa ja idässä. Lehtitietojen mukaan noin 185 000 tamilisiviiliä on joutunut pakenemaan kodeistaan.

Turvallisuustilanne ei vaikuta mielestäni kovinkaan hyvältä, ja sissien ahdingon huomioon ottaen kaikenlaiset iskuyritykset ovat enemmän kuin todennäköisiä. Toisaalta, pääkaupunki on tiukassa armeijan ja poliisin valvonnassa, ja tiikereiden asevarustelu ei ole onneksi huippuluokkaa. Intia, lähinnä veriveljet Tamil Nadun osavaltiossa, on osoittanut tukeaan tamileille mm. ruoka-avustusten muodossa. Tämä on tietenkin hyvä vaikeassa tilanteessa olevien siviilien kannalta, mutta toisaalta saattaa taas pitkittää kamppailua. Hallituksen tavoitteena oli saada taistelut päättymään (eli kukistaa sissit) vuoden loppuun mennessä.

Olen menossa illalla Alliance Francaiseen katsomaan kiinnostavalta kuulostavan ranskalais-marokkolaisen dokumentin nimeltään Tanger, le rêve des brûleurs. En ole vielä oikein päättänyt mitä tekisin ennen sitä. Ainakin ajattelin pitää tänään liikuntavapaan päivän. Olen joogannut, uinut ja käynyt salilla mielestäni ihan tarpeeksi viimeisen viikon aikana. Voisinkin käydä parissa vaatekaupassa ja syömässä hummusta Barefootissa Bambalapityassa. Maailma näyttää pyörivän ihan samaan suuntaan kuin ennenkin ilman minun kovinkaan tuotteliasta panosta...

p.s. Alliance Francais oli Lonely Planetin kartassa oikealla kadulla, mutta aivan väärässä paikassa. Löysin kuitenkin perille vain noin viisi minuuttia myöhässä. Elokuva alkoi ranskalaisittain vartin myöhässä ja ohjelman muutoksen vuoksi vuorossa olikin israelilais-ranskalainen dokumentti Odessa, Odessa, joka kertoi Unkrainan juutalaisista. Oli mielenkiintoinen ja hyvin tehty elokuva, vaikka odotinkin näkeväni toisenlaisen tarinan.

Mennäänkö bussilla?

greenguava — Thu, 23 Oct 2008 11:40:00 GMT

Evergreen Park 23.10.2008 klo 10:50.

Eilen sain viimein yhdestä Bambalapityan kirjakaupasta käsiini kaupungin bussikartan. Tosin siitä ei ollut kotiinpaluun kannalta kauheasti hyötyä, koska joko en löytänyt oikeaa pysäkkiä tai sitten ko. poikittaislinja kulkee harvoin. Bussipysäkeillähän ei siis lue linjojen numeroita tms. ainakaan millään minulle tutulla kielellä. Joka tapauksessa, osasin jo ilman karttaakin suunnistaa Immigration Officesta (joka onkin tarina sinänsä) oikeaan bussiin, ja vieläpä vaihtaa oikeaan bussiin ja oikeassa paikassa, päästäkseni Bambalapityaan. Ehkä meistä vielä kehittyy kaupungin bussiasiantuntijoita. Monet tuttavamme karttavat busseja kuin ruttoa pommiuhan vuoksi ja ihan ymmärrettävästä syystä.

Marmorin korjaajat ovat viimeinkin alakerrassa hääräämässä. Soittivat puoli tuntia aiemmin ja ilmoittivat tulevansa nyt, vaikka heitä odoteltiin jo noin kaksi viikkoa sitten ja pariinkiin otteeseen ennalta sovittuna aikana. Yksi ukkeli touhuaa siellä jonkinlaisen hiomakoneen kanssa ja kaksi seisoo vieressä ihmettelemässä tumput suorana. Heidän oli ymmärtääkseni tarkoitus hioa vaurioituneet kohdat ja pinnoittaa koko lattia, mutta hioivat nyt vain yhden kohdan. Sanoin heille, että aion poistua paikalta klo 13:00, joten mitä liene ovatkin tekemässä, se on syytä saada valmiiksi siihen mennessä.

Pesukoneen korjaajasta ei yllättäen ole kuulunut mitään ja ns. talonmieskin on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Englantilainen tuttavamme on tänään tulossa katsastamaan pesukonetta. Naapurilta kuulimme, että roska-auto käy tällä alueella tiistaisin, mutta eipä ole vielä tällä viikolla näkynyt. Tiistaina satoi niin paljon, että se saattaa hyvinkin olla syy yhden kierroksen väliin jättämiseen. Ulos hankkimamme kannellinen roska-astia oli viime viikolla tyhjennetty kun emme olleet paikalla. Talon omistaja kävi eilen ja vinkkasi että roskakuskeille kannattaa antaa aina 100 rupiaa kun näkee heidät. Roskat todennäköisesti katoavat siinä tapauksessa hieman tiuhempaan tahtiin.

Aloitimme Sallan kanssa viime viikolla astanga yogan sympaattisen amerikkalaisen joogaopettajan johdolla. Tiistaina tunnilla kuulin tanskalaiselta joogaajalta, että Unawatunassa alkaa perjantaina australialaisen opettajan ohjaama kolmipäiväinen joogaretriitti. Päätin siltä seisomalta lähteä mukaan, mikäli kurssilla olisi tilaa. Sain eilen vahvistuksen paikasta kurssilla, ja yhteinen kuljetus Unawatunan paratiisirantaa kohti lähtee aamulla klo 5:00. Pitäneepi tilata etukäteen taksi klo 4:30 kuljettamaan minut kohtauspaikalle. Aikainen herätys siis, mutta odotan reissua innolla.

Tiedoksi vielä kaikille jotka ovat sitä mieltä, että Suomessa sataa nyt hirveästi. Höpö, höpö, vähät siellä mitään sataa - ehkä pari vesipisaraa putoaa taivaalta. Täällä sen sijaan on viime päivinä nautittu niin reippaasta monsuunisateesta, että välillä voi vaan ihmetellä mistä tätä vettä riittää. Välillä sitä on jo tippunut katon läpi ja sisäseinää pitkin huoneeseen. Siimahännät ovat myös kyllästyneet tulviviin asumuksiinsa ja pyrkivät näemmä sisälle. Eilen illalla yksi heistä säikäytti minut pahemman kerran pariinkin otteeseen. Lisäksi vielä kakkasi ja pissasi huoneeni lattialle. Tästä hyvästä otetaan kylmä linja - nirri pois. En tosin vielä tiedä ihan tarkalleen miten...

Tänään on onneksi ollut suhteellisen aurinkoinen /puolipilvinen ja leutotuulinen aamupäivä, joten näyttää siltä että saan reissua varten pesemäni kamppeet kuivumaan iltaan mennessä. Loistava juttu! Katsoin paristakin eri lähteestä Gallen (Unawatunaa lähinnä oleva kaupunki) sääennustetta, ja ainakin kaksi tahoa oli sitä mieltä että perjantai ja lauantai olisivat melko aurinkoisia. Sade- ja ukkoskuuroja on varmaan sielläkin tiedossa myös jatkossa, mutta toivotaan että sää suosii rannalla oleilua joogan lisäksi. Kirjoittelen lisää sieltä palattuani. Taidanpa lähteä kohta syömään ja salille uimaan.

p.s. Tänään postinkantaja toi Sallalle paketin ja kirjeen Englannista. Posti (muutkin kuin laskut) näyttää siis kulkevan!

Gallery: Colombo

greenguava — Tue, 21 Oct 2008 14:09:00 GMT

Around the city