Evergreen Park 23.10.2008 klo 10:50.
Eilen sain viimein yhdestä Bambalapityan kirjakaupasta käsiini kaupungin bussikartan. Tosin siitä ei ollut kotiinpaluun kannalta kauheasti hyötyä, koska joko en löytänyt oikeaa pysäkkiä tai sitten ko. poikittaislinja kulkee harvoin. Bussipysäkeillähän ei siis lue linjojen numeroita tms. ainakaan millään minulle tutulla kielellä. Joka tapauksessa, osasin jo ilman karttaakin suunnistaa Immigration Officesta (joka onkin tarina sinänsä) oikeaan bussiin, ja vieläpä vaihtaa oikeaan bussiin ja oikeassa paikassa, päästäkseni Bambalapityaan. Ehkä meistä vielä kehittyy kaupungin bussiasiantuntijoita. Monet tuttavamme karttavat busseja kuin ruttoa pommiuhan vuoksi ja ihan ymmärrettävästä syystä.
Marmorin korjaajat ovat viimeinkin alakerrassa hääräämässä. Soittivat puoli tuntia aiemmin ja ilmoittivat tulevansa nyt, vaikka heitä odoteltiin jo noin kaksi viikkoa sitten ja pariinkiin otteeseen ennalta sovittuna aikana. Yksi ukkeli touhuaa siellä jonkinlaisen hiomakoneen kanssa ja kaksi seisoo vieressä ihmettelemässä tumput suorana. Heidän oli ymmärtääkseni tarkoitus hioa vaurioituneet kohdat ja pinnoittaa koko lattia, mutta hioivat nyt vain yhden kohdan. Sanoin heille, että aion poistua paikalta klo 13:00, joten mitä liene ovatkin tekemässä, se on syytä saada valmiiksi siihen mennessä.
Pesukoneen korjaajasta ei yllättäen ole kuulunut mitään ja ns. talonmieskin on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Englantilainen tuttavamme on tänään tulossa katsastamaan pesukonetta. Naapurilta kuulimme, että roska-auto käy tällä alueella tiistaisin, mutta eipä ole vielä tällä viikolla näkynyt. Tiistaina satoi niin paljon, että se saattaa hyvinkin olla syy yhden kierroksen väliin jättämiseen. Ulos hankkimamme kannellinen roska-astia oli viime viikolla tyhjennetty kun emme olleet paikalla. Talon omistaja kävi eilen ja vinkkasi että roskakuskeille kannattaa antaa aina 100 rupiaa kun näkee heidät. Roskat todennäköisesti katoavat siinä tapauksessa hieman tiuhempaan tahtiin.
Aloitimme Sallan kanssa viime viikolla astanga yogan sympaattisen amerikkalaisen joogaopettajan johdolla. Tiistaina tunnilla kuulin tanskalaiselta joogaajalta, että Unawatunassa alkaa perjantaina australialaisen opettajan ohjaama kolmipäiväinen joogaretriitti. Päätin siltä seisomalta lähteä mukaan, mikäli kurssilla olisi tilaa. Sain eilen vahvistuksen paikasta kurssilla, ja yhteinen kuljetus Unawatunan paratiisirantaa kohti lähtee aamulla klo 5:00. Pitäneepi tilata etukäteen taksi klo 4:30 kuljettamaan minut kohtauspaikalle. Aikainen herätys siis, mutta odotan reissua innolla.
Tiedoksi vielä kaikille jotka ovat sitä mieltä, että Suomessa sataa nyt hirveästi. Höpö, höpö, vähät siellä mitään sataa - ehkä pari vesipisaraa putoaa taivaalta. Täällä sen sijaan on viime päivinä nautittu niin reippaasta monsuunisateesta, että välillä voi vaan ihmetellä mistä tätä vettä riittää. Välillä sitä on jo tippunut katon läpi ja sisäseinää pitkin huoneeseen. Siimahännät ovat myös kyllästyneet tulviviin asumuksiinsa ja pyrkivät näemmä sisälle. Eilen illalla yksi heistä säikäytti minut pahemman kerran pariinkin otteeseen. Lisäksi vielä kakkasi ja pissasi huoneeni lattialle. Tästä hyvästä otetaan kylmä linja - nirri pois. En tosin vielä tiedä ihan tarkalleen miten...
Tänään on onneksi ollut suhteellisen aurinkoinen /puolipilvinen ja leutotuulinen aamupäivä, joten näyttää siltä että saan reissua varten pesemäni kamppeet kuivumaan iltaan mennessä. Loistava juttu! Katsoin paristakin eri lähteestä Gallen (Unawatunaa lähinnä oleva kaupunki) sääennustetta, ja ainakin kaksi tahoa oli sitä mieltä että perjantai ja lauantai olisivat melko aurinkoisia. Sade- ja ukkoskuuroja on varmaan sielläkin tiedossa myös jatkossa, mutta toivotaan että sää suosii rannalla oleilua joogan lisäksi. Kirjoittelen lisää sieltä palattuani. Taidanpa lähteä kohta syömään ja salille uimaan.
p.s. Tänään postinkantaja toi Sallalle paketin ja kirjeen Englannista. Posti (muutkin kuin laskut) näyttää siis kulkevan!
