Narahenpita,
Colombo su 6.10.2008 klo 19:55.
Ystäväni, matkakumppanini ja
jälleen Aasian kämppäkaverini Salla saapui lauantaina
myöhään iltapäivästä Lontoosta Horton
Gardenin guesthouseen, jossa olimme sopineet treffit. Tovin
tilannekatsauksen ja hengähtystauon jälkeen lähdimme
paikalliseen Odelin ostoskeskukseen shoppailemaan. Etsimme lähinnä
vaatteita, koskaa Salla tarvitsi
maanantaiksi jonkinlaiset siistit työvetimet. Itselläkin
garderoobi kaipasi hieman täydennystä. Yhdessä
mallasimme sovituskopissa kasan vaatteita ja löysimmekin ihan
käyttökelpoisia releitä.
Sunnuntaina lähdimme aamiaisen ja
kamojen pakkaamisen jälkeen paikalliseen Fitness Centeriin,
johon otimme kuukauden jäsenyyden (10000 rs eli vajaa 70 €,
elittitouhua siis!). Pääasiassa kiinnosti katolla
sijaitsevan 25 m pitkän uima-altaan käyttöoikeus.
Kävimmekin heti siellä pulikoimassa. Saimme samalla aurinkoa aika kivasti. Tarkoitus olisi harrastaa jatkossa
salilla muutakin, kunhan saisi jotkut lenkkarit tms. salikengät
hankkittua. Laiskalla taitaa aina olla selitykset valmiina..? Onneksi
olen sen verran rahantarkka, että jos olen salin käytöstä
maksanut, aioin myös käydä siellä.
Lounaan ja Horton Gardenista
ulostsekkauksen jälkeen alkoikin varsinainen haipakka. Tungimme
itsemme kimpsuinemme ja kampsuinemme riksaan ja lähdimme kohti
tulevaa kotiamme Evergreen Parkilla. Perillä meitä
odottikin Sallan ystävä ja talon omistaja,
suomalais-sri lankalainen nuorinainen. Kaksikerroksinen talo pienellä
pihapläntillä ja isolla kattoterassilla vaikutti kivalta.
Ainoa mikä hirvitti, oli kaikenlaiset talon huoltoon ja
ylläpitoon liittyvät asiat. Teimme vuokrasopparin vuoden
loppuun asti, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan riksalla
ympäri kaupunkia etsimään lakanoita, astioita,
siivouskamppeita ym. tarpeistoa.
Monen tunnin seikkailun jälkeen
palasimme kämpille mukanamme kassikaupalla ruokaa ja muita
tykötarpeita. Salla (loistava kokki!) valmisti illallista
nuudeleista, kasviksista ja soijapalleroista (chili, valkosipuli ja
tuore korianteri mausteina, nam, nam!). Ryhdyimme samalla hieman
siivoamaan keittiötä, pesemään jääkaappia
ym. Ruokailun ja tavaroiden osittaisen purkamisen
jälkeen kello olikin jo niin paljon, että oli suihkun ja
nukkumaanmenon aika. Eipä taas uni tahtonut tulla silmään.
Huoneen sai onneksi ilmastoinnilla viilenemään ja jossain
vaiheessa nukahdin. Vaikka olin asentanut AC:n 22:een asteeseen,
tuntui huone aamuyöstä jääkaappikylmältä,
joten laitoin ilmastoinnin pois päältä ja jatkoin
unia.
Kotiterassi Evergreen Parkissa ke
8.10.2008 klo 6:45.
Pari päivää on kulunut
todella nopeasti kaikkia käytännön asioita
järjestellessä. Hankin paikallisen Dialogin prepaid
puhelinliittymän, jotta yhteydenpito Sallan ja mahdollisesti
muidenkin Lankalla olevien kanssa helpottuu, eikä
puhelinlaskuista tule ikäviä yllätyksiä. Meillä
on tosin talossa lankapuhelin, ja kuten edellisestä
puhelinlaskusta huomasimme, myös ADSL-liittymä. Salla osti
eilen sopivan kaapelin, mutta tarvittava mötikkä näyttää
vielä puuttuvan.
Maanantaina törmäsin
kaupungilla palloillessani sopivasti avaintenkopioijan työkärryyn.
Herätin kärryn takana nukkuvan putiikinpitäjän ja
hän alkoi väsätä kopioita avaimistamme. Saimme
alunperin vain yhdet avaimet, mikä on tietenkin käytännössä
hankalaa. Avaintenkopioija sanoi homman olevan valmis puolen tunnin
päästä, minkä tulkitsin tarkoittavan vähintäänkin
tuntia, joten lähdin ostoskeskukseen nauttimaan tuoreen
guava-minttu-lime -mehudrinkin ja ostamaan lisää
alusvaatteita sekä ah niin tarpeellisen uimahatun (uima-altaassa
ei saa uida ilman sellaista).
Palasin hieman yli tunnin kuluttua, ja
kaveri tietenkin vielä hioi käsin avaimia. Kun työ oli
valmis, vertasin kopioita alkuperäisiin, eivätkä ne
kyllä olleet ihan samankaltaisia. Sovittiin että palaan
myöhemmin jos avaimet eivät sovi. Kotiin päästyäni
totesin, että kolmesta kopioidusta avaimesta toimi yllätys,
yllätys none – nada – ei siis yksikään. Tämä
ei tietenkään hämmästyttänyt minua lainkaan.
On sen verran tullut kokemusta miten täällä päin
maailmaa asiat hoituu. En ole vieläkään ehtinyt
palaamaan asiaan. Eilen illalla kaveria ei enää näkynyt
samalla paikalla, joten meillä on edelleen vain yhdet avaimet.
Pitää varmaan tänään lähteä
etsimään häntä, tai mielummin jotain paikkaa,
jossa kopioidaan avaimia koneella.
Maanantaina kulutin tunteja
epäkuntoisen pyykinpesukoneen kanssa taisteluun. Lopulta
tuntikausien pyörityksen ja ohjelman kääntämisen
jälkeen otin täysin märät ja pesuaineesta
vaahtoavat pyykit ulos koneesta. Suuri osa pesuvedestä jäi
koneen pohjalle lillumaan. Puristin pyykit kuivaksi ja kuskasin vettä
valuvassa muovikassissa kattoterassille kuivumaan. Vaatteet olivat
pyörineet koneessa niin kauan, että joku mustista
vaatekappaleista oli värjännyt muutamat värilliset
tuotteet pikantin harmaasävyiseksi. Jatkoin sitkeästi
taistelua pesukoneen kanssa uusien, voimakkaasti naftaliinilta
tuoksuvien lakanoiden ja pienten pyyhkeiden kera.
Huuhdoin ja väänsin käsin
loput pyykit seuraavan pesuyrityksen jälkeen ja sain ne katolle
kuivumaan vasta auringon laskettua. Taistelun uuvuttamana ryhdyin
muihin iltatoimiin ja menin pian nukkumaan. Sängyssä
maatessani aloin puolenyön maissa kuulostelemaan pientä
sateen ropinaa. Oli pakko oikein nousta sängystä ja avata
ovi todetakseen tosiasia. Ulkona satoi ja hetken päästä
aivan tuhatta ja sataa. Pyykit! Arggh! Toisaalta sade viilensi ilmaa
ihanasti ja tekee erittäin hyvää luonnolle sekä
käyttövesivarannoille. Täällä ei kuulemamme
mukaan ole satanut lainkaan noin kuukauteen ja siksi ensimmäisinä
päivinä olikin helvetillisen kuuma yötä päivää.
Nousin jälleen aamulla pian
auringonnousun jälkeen, koska se on parasta aikaa täällä.
Istuskelin huoneestani avautuvan terassin rapusilla näpyttelemässä
konetta. Tämä alue on todella rauhallinen. Aamulla näkyy
paljon erilaisia lintuja, perhosia sekä maaoravia. Lintujen
lirkutus, kujerrus ja raakunta on varsin moninaista. Yksi todella
erikoinen nakuttava ääntely on ilmeisesti oravien
aikaansaamaa. Tänä aamuna varis tuli istumaan eteeni
sähköjohdolle ja hänellä tuntui olevan varsin
paljon asiaa. Ensimmäisenä aamuna Salla havaitsi
sähköjohdolla istuvat 5 vihreää papukaijaa, jotka
eivät halunneet tulla ikuistetuiksi, vaan lehahtivat lentoon
heti kun sain kameran käteeni.
Eilen siivoilin (siivottavaa on
paljon!) ja järjestelin tavaroita kämpillä sekä
valvoin työmiehiä (joista lattian vahaaja ei tullutkaan) ja vastailin omistajan puheluihin ja
viesteihin. Eilen saatiin onneksi korjattua keittiön sähköt,
joten nyt valot ja fani toimii, paikkailtiin vuotavat kattoterassin
reunukset ym. Talkkarin roolissa toimiva Upali ei saanut pesukoneen
poistovesiongelmaa korjattua, joten korjaaja on tulossa
(toivottavasti!) tänään. Lisäksi mahdollinen
talon ostajaehdokas on esittelijän kanssa tulossa katsastamaan
paikkoja. Tällä hetkellä täällä on
asuntokaupoissa ostajan markkinat, joten omistaja ei ollut kovin
toiveikas.
Upali vei ystävällisesti
eilen mukanaan pari kertynyttä roskapussia. Tämä sai
kiven vierähtämään sydämeltäni (vaikka
en kyllä tiedä mihin hän ne dumppasi!). Roskahuoltohan
ei tässä maailmanosassa tunnetusti suju ihan yhtä
jouhevasti kuin Suomessa. Joka tapauksessa, eilen tapahtui lähes
näynomainen ihme. Kakkoskerroksen terassia lakaistessani olin
näkevinäni kadulle pysähtyvän roska-auton. Koska
en heti uskonut silmiäni, oli pakko rynnätä alakertaan
ja portista ulos kadulle, ja siinä se todella oli, ihka elävä
roska-auto, meidän talon edessä kadulla! Rukouksiini on
vastattu! Nyt olisi tietenkin mukava tietää, koska tämä
ihme tulee toistumaan..
