Eräs uusi pohjoisamerikkalaisista tuttavuuksistani kysyi, miksi halusin nimenomaan tulla Etelä-Amerikkaan. Kun sanoin olleeni kiinnostunut eteläamerikkalaisesta kulttuurista, löi hän sen vitsiksi sanomalla: ai halusit päästä elämään machomiesten kanssa.
En hirveästi antanut asialle ajatusta ennen lähtöäni. Tiesin kyllä suurin piirtein millaiseen maailmaan olen tulossa ja millaisia toimintatapoja ympärillä esiintyy ja miten eri tavoin naisen asema on määriytynyt latinalaisessa kuin länsimaisessa maailmassa.
Ja onhan se erilainen. Kaikista voimakkaimmin henkilökohtaisesti tämän machokulttuurin olen vierailemistani maista kokenut Guyanassa. Siellä todella paikallisen perheen sisällä pääsin tarkkailemaan miehen ja naisen välistä vuorovaikutusta läheltä. Luodessani suhteita paikallisiin pääsin oppimaan, miten miehen ja naisen asema määräytyvät ja millaisia vaikutuksia sillä on arkielämään.
Guyanassa ollessani sain sen todeksi havaita, että naisen paikka on usein kotona. Pienet lapset leikkivät yhdessä iltaan saakka kaduilla - mutta vain tiettyyn ikävuoteen asti. Myöhemmin tyttöjen tila kaventuu saman aikaan kun poikien reviiri kasvaa. Mies päättää perheen isommat kuviot ja nainen pitää huolta kotia pyörittämällä, että niiden toteutuminen on mahdollista. Guyanan tyylisessä maassa omiin silmiini naisen elämä tuntui melko rankalta. Guyanan kulttuurissa keittiötä pidetään naisen kunnia-asiana: ruoanlaittoon panostetaan. Ja ruoanlaittohan lähtee liikkelle kanojen kasvatuksesta ja papusiementen kylvöstä ja kauhean kauas siitä keittiöstä ei sitten lähdetäkään. Nainen urautuu kotiin. Se on turvallinen paikka naiselle - samaan aikaan kun mies hoitaa työkuvioita kodin ulkopuolella ja valitettavan usein ottaa omalla kädellään isompia vapauksia. Guyanassa tämä näkyi miesten alkoholiongelmina ja useilla yhtäaikaisilla naissuhteilla. Nainen joutui joko hyväksymään tämän tai sitten jättämään turvallisen elämän ja lähtevän kohti elämää, jossa ei ole taloudellista turvaa tai muutakaan. Naisen sanalle ei tuntunut heruvan paljon huomiota.
Kun tulen pohjoismaisista olosuhteista, olen tottunut vapauteen ja lähempään miesten ja naisten väliseen tasa-arvoon ja jos minulta tämä vapaus riistettäisiin, olisi sellaiseen elämään melko mahdotonta sopeutua. Tilanne on erilainen silloin, kun siihen kulttuuriin on kasvanut. Siksi ymmärsin, miksi naiset Guyanassa elivät hiljaisessa hyväksynnässä.
Myös muissa maissa havaitsin samoja ilmiöitä, mutta ehkä vähemmän, sillä toimin niin paljon monikulttuurisissa yhteisöissä. Mutta esimerkiksi kun menimme Panamassa vierailemaan eräällä tilalla perheen luona, huomasi sen tutun asetelman välittömästi: isäntä johti keskustelua, nainen seisoi sohvan takana ja otti vastaan isännän käskyjä. Huomasin myös, että alkuperäiskansoista miehet oppivat oman äidinkielensä lisäksi puhumaan espanjaa, sillä heillä oli kontakteja oman kodin ulkopuolella, kun taas naiset eivät kyenneet kommunikoimaan kanssani ilman isännän väliintuloa.
Työskentely tällaisessa machoympäristössä on...eh...etenkin tällaiselle pohjolasta tulevalle työhön tottuneelle naisihmiselle...eh... omanlainen haaste. Etenkin kun monet työtehtävistäni nimettäisiin täällä kulttuurissa niin sanotuiksi miehisiksi töiksi. Kyllä ne machomiehet ovat halunneet lapioida puolestani tai työnnellä kottikäryä, koska niin se menisi nopeammin. Mutta saavathan he haluta. Minä kuitenkin tiedän itse parhaiten, milloin on vuoronvaihto - jos on.
Paras on nimittäin tehdä yhdessä. Se on nopein tie. Olen antanut viidakkoveistäni tai muuta työkalua heidän käsiin sen verran, että he ovat saaneet opettaa, miten homma käy. Ja useimmat ovat mielellään ottaneet opettajan roolin eikä heidän sen jälkeen ole enää tarvinnut nurkan takana naureskella vaan taputtaa lähinnä olalle, että hyvää työtä.
Olen ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen päässyt sukeltamaan niin latinalaisten miesten kuin naisten maailmaan. Olen myös kokenut tulleeni hyväksytyksi molemmin puolin. On ollut ilo olla osa sekä naisten että miesten maailmaa.
Kasvamme eri kulttuureihin eikä kulttuurien toimintatapoja voi täysin vertailla keskenään tai arvottaa niitä. Meillä kaikilla on historiamme, joka vaikuttaa tänä päivänä siihen, miten toimimme keskenämme. Minä olen halunnut oppia ymmärtämään, miksi täällä sukupuolet toimivat tietyn tavan mukaan ja miksi jotkin toimintatavat hyväksytään. Eläminen machomiesten keskuudessa on ollut haaste, mutta koen, että olen selvinnyt siitä kiitettävällä arvosanalla ja olen oppinut uusia asioita. Toivon mukaan oppimiskokemus on ollut molemminpuolinen.
