Heräsin aamulla pääkipuun. Koko yön oli ukkostanut. Pomoni koira, jota olen pitänyt silmällä viimeisen viikon pomoni poissa ollessa, oli kovan sateen ja ukkosen lisäksi pitänyt hereillä. Viikon jälkeen meillä menee jo paremmin, mutta ukkosella se pelko aina tunkeutuu sisimmästä ja koiralla tulee ikävä huoltajaansa.
Tropiikissa pääkipu ei ole mitenkään poikkeavaa: välillä ilma on niin painostava, välillä suolatasapaino karkaa lauteilta ja välillä päivän polttavin auringonpaiste vaan iskee suoraan pääkoppaan. Oma fyysinen vointi on kuitenkin mennyt huomattavasti parempaan päin sitten Guyanan tropiikkiaikojen. Kehollani sopeutuminen näihin lämpölukemiin kestää vaan ehkä hitusen kauemmin. Olen aina sietänyt kylmää helpommin, mutta tämän reissun aikana lämpö ja kehoni ovat vihdoin kirjoittaneet nimensä saman sopimuksen alle.
Sademetsän kosteus kyllä tekee tepposia edelleen. Mielestäni se tropiikissa hikoilun määrä on vieläkin ihan vitsi: jos vähänkään teke jotain fyysistä, alkaa otsasta valua pisaroita ja jos sitä kehon käyttöä jatkaa, niin kohta on koko vaatekerrasto niin märkänä, että voi siitä suolaliuokset sankoon puristella.
Olimme sammakkotutkijoiden kanssa hakemassa muutamia käytöstä poistettuja sammakkohäkkejä eräältä tutkimusalueelta, jonne piti käppäillä semijyrkkää maastoa ylös, kun perillä löysimme joelta pienen lähteen, johon päätimme pulahtaa. Siinä bikineilleni vaatteita heittäessä ajattelin, että no onkohan tämä riisuminen edes tarpeellista, kun yhtä märkä on niin vedessä kuin veden ulkopuolella.
Koska säilytystilamme ovat täällä ehkä hieman vajaavaiset, tarkoittaa se sitä, että on tuurista kiinni, miten hyvin kosteus pääsee testailemaan voimiaan. Meillä on pyykinkuivaushuone, joka onkin rakennuksistamme ainoa, jossa on katto sekä neljä seinää. Ilman sitä saattaisimme kylpeä melkoisessa homemäärässä.
Kuivaushuoneen ulkopuolella jos jokin oli kuiva illalla, ei se sitä enää aamulla ole. Olen ollut täällä keskuksessa koko aikani eikä minun ole tarvinnut käydä asioilla. Löysin yhtenä päivänä tavaroitani järjestellessäni rahani homehtuvan kukkarossani. Se alkoi hieman huvittaa, kun menin pesemään rahaa...
Osa vaatteistani alkaa olla melko kuluneita kovan käyttöasteen vuoksi (kun käytössä täällä reissussa on ollut kuitenkin aika rajallinen määrä varusteita) ja jostain syystä täällä Panamassa vaatteeni ovat homehtumisen lisäksi ruvenneet ratkeilemaan. Koska en ole viimeisten kuuden viikon aikana päässyt tekemään hankintoja, on neula ja lanka päässeet korkealle valokiilaan. Jos se rahan pesu huvitti, niin kyllä housujeni paikkaus samasta kohtaa viidettä kertaa rupesi mietityttämään, että onkohan tässä nyt enää tolkkua. Ei kait siinä olekaan mutta kun toisten housujen ollessa pesussa ei oikein ilman housujakaan viitsisi kulkea...
Paitsi ehkä pimeällä.
Pimeähän täällä tulee melkein tasan samalla kellon lyömällä vuoden jokaisena päivänä. Otsalamppua ei oikeasti kannata unohtaa, sillä joskus yö on yhtä sysipimeä kuin Suomen marraskuussa. Ja se yö tulee nopeasti
Kun alkaa hämärtää, tietää, että kohta ollaan yön sydämessä. Se tapahtuu täällä seitsemän maissa. Valo valtaa aamun viiden ja kuuden välillä. Joillakin on hankaluuksia jatkaa unia sen jälkeen. Suomen suven valoon tottuneena vain nautin siitä, että aurinko avaa päivän varhain. Fiksuahan täällä tropiikissa on varhain herätä ja ryhtyä hommiin. Perunkin sademetsässä heräsimme ennen auringonnousua, että saimme työskentelyrytmin ajoitettua porottavimman ajan ulkopuolelle. Siinä helteessä työskentely etenkin pohjoisen työasenteella on kyllä eräänlainen giljotiini.
Sadekausi on vuodesta näillä leveysasteilla noin kahdeksam kuukautta. Tässä eräänä päivänä puolentoista tunnin aikaan satoi 45 milliä maahan. Se on suurinpiirtein sen verran mitä Suomessa koko toukokuun aikana sataa. Se on melko intensiivinen sade, voitte kuvitella. Kerroin vertailustani Suomen ja sademetsän sateiden välillä eräälle paikallistyömiehelle ja pidin sitä jo ihan uskomattomana tarinana, kun hän sitten läväytti pöydälle, että kyllä meillä on ollut täällä päiviä, jolloin saatiin taivaalta 400 milliä. Suomen vuositason keskimääräinen sademäärä pyörii noin 500 mm paikkeilla, mas o menos. Että sillä tavalla. Ei tämä metsä turhaan tätä etuliitettä sade ole saanut.