Kun päätettiin ystäväni kanssa tehdä tänä keväänä kierros Kolumbiassa, oli 100,1 % varmaa, että reissussa tullaan maistelemaan paikallista sumppia ja vierailemaan tämän sumpin valmistushoodeilla. Kolumbia on tällä hetkellä 3. eniten kahvia maailmaamme tuottava maa. 1.sijailla on Brasilia ja itselleni yllätysmaa Vietnam pitää yllään hopeamitalia. Neljäntenä tulevan Indonesian kanssa nämä neljä valtiota tuottavat 60 % maailman kahvipavuista. Hurjaa!
Kolumbia tunnetaan maailmalla myös toisenlaisten nautintoaineiden tuottajana mutta maahan ei voi olla tulematta ja olla huomaamatta, kuinka paljon Kolumbia satsaa kahvinsa mainostamiseen ja kahvi-imagonsa luomiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Kolumbiassa olisi itsestäänselvää päästä herkuttelemaan korkealaatuisella kahvilla. Homman nimihän on se, että ykköslaatuinen kahvi kuljetetaan maasta pois, niin että me Euroopassa saisimme nauttia kofeiinikupissamme täydet aromit. Jäljelle jääneistä kakkosluokan pavuista, joita madot ovat päässeet syömään, valmistetaan paikallisille kahvia tai oikeastaan kahvijuomaa, sillä ilmeisesti sen kakkoslaatuisen alkuperän takia se ei ansaitse tulla kutsutuksi kahviksi. Paikallisista kahviloista kahvia tilataankin 'tinto' - nimellä. Paikallisilla ei olisi ykköslaatuisen kahvin ostamiseen tarpeeksi fyrkkaa - parhaan hinnan siitä saakin myymällä Eurooppaan.
Tämä 2. luokan kahvi, tinto, sopii suomalaiseen makuun sen mietouden takia. Ja sitä maistelleena voisi väittää, että se on ehkä hivenen vähemmän kitkerää. Sen sijaan espressorakastajana en ole vielä täällä päässyt hurjana juhlimaan, sillä kaikki kahvilajit tuntuvat olevan täällä melko sitruunaisia, mikä ei ole ihan se parhain aromi, jota ainakaan itse kaffestani etsin.
Katselimme etukäteen mahdollisia täkäläisten fincoja eli kahvitiloja vierailukohteeksi. Niiden löytäminen on tehty turisteille helpoksi ja esimerkiksi Bogotasta länsipuolella sijaitseva kahvialue (Valle de Cocora) on turistille kätevä kohde, jossa järjestyt vierailut englanninkielellä kahvipapujen kotiin onnistuvat sulavasti. Eikä tällaisesta puolentoista tunnin opastetusta kierroksesta meidän tilalla pulitettu kuin vajaat 5 euroa, johon kuului luonnollisesti kahvinmaisteluakin. Kierroksella pääsimme näkemään kahvintuotannon prosessin niin kahvipensaan istutuksesta kahvipapujen paahtamiseen. Pääsimme myös keräilemään tilalla kasvatettavaa arabica- lajikkeen papuja ja leikkimään hetken aikaa kahvipapuja ankaran opaspomomme tikittävän kellon alaisena. Vajaan kymmenen hengen porukassa keräsimme noin 200 grammaa papuja, joista puolet paljastui raaoiksi. Emme vakuuttaneet opastamme. Saimme kuulla, että tilalla työskentelevän poimijan on päivässä päästävä noin 100 kilon papusaaliiseen, mikä tarkoitti noin 15 euron päiväpalkkaa.
Seuraavaksi jatkamme hyvien esprossejen ja tintojen saalistamista pohjoisemmaksi Kolumbiaa.
Salud!
