Uskomatonta miten aika lentää. Tero hyppäsi eilen koneeseen keskellä helvetillistä myrskyä (toistaiseksi VAIN yksi katto meidän korttelista on lähtenyt sen mukaan) kuukauden loman jälkeen ja saaresta tuli heti paljon hiljaisempi –ja tylsempi paikka. Samalla se tarkoittaa, että itsellä on enää kaksi viikkoa jäljellä ennen kuin viiden kuukauden chillailu Balilla on ohi ja on aika pakata riippumatto rinkkaan ja etsiä uusi palmuranta mihin sen kiinnittää.
On siis hyvä hetki kelailla mitä kaikkea täällä on tullut opittua. Olkoon tämä siis oodi Balille.
Balilaisilla on vain neljä nimeä. Ensimmäinen lapsi on joko Gede, Wayan, tai Putu. Toinen Made, kolmas Nyoman ja neljäs Ketut. Jos tulee viides, mikä usein on hyvin todennäköistä, hypätään takaisin alkuun ja saadaan perheeseen toinen, tai ehkä kolmaskin Wayan. Miehen ja naisen nimen erottaa toisestaan etuliitteenä käytettävästä I tai Ni:sta. I Made on siis perheen toinen tai kuudes miespuolinen lapsi, ja Ni Wayan ensimmäinen tai viides tyttölapsi.
Alkuperäiset balilaiset on siis helppo tunnistaa nimensä perusteella. Tosin poikkeuksiakin löytyy, kuten paikallisen rannan balilainen rasta, joka on muuttanut nimensä Bobiksi ”uskonnollisen isänsä mukaan”. Indonesialaisten kanssa puhuttaessa on tullut myös selväksi, että paikalla ei ole niin väliä mistä olet, mutta heimolla sen sijaan sitäkin enemmän. Tutuimmaksi on tullut itä-Sumatralainen myös kannibalismistakin tuttu batak-heimo, jonka Balille muuttaneet jäsenet edustavat suurinta osaa sosiaalisesta ympyrästäni täällä. Nämä tuittupäiset, äkkipikaiset ja kuitenkin upean rennot ja lojaalit heimolaiset ovat pitäneet huolta, että pitkittynyt vierailuni saarella on ollut päivästä toiseen yhtä upeutta.
Balilla, kuten muuallakin Aasian alkuperäiskulttuureissa, on oma terveydenhuoltosysteeminsä, jota ei länsimaalainen sairaalakulttuuri ole onnistunut jyräämään. Parantajalle mennään ennen tai jälkeen sairaalareissun, vaivasta riippuen, ja siitä onko länkkärilääkkeet sen onnistunut hoitamaan. Parantajat paikkaavat kristalleja apuna käyttäen energiassa eli aurassa näkyviä epäkohtia. Henkisen balanssin palauttamalla myös keho alkaa parantua. Fyysiselle puolelle on olemassa yrtit ja muut rohdot, joiden avulla kokonaisuus saadaan paikattua. Nämä parantajat eivät ole suostunut jäämään muinaismuistoiksi, homma voidaan hoitaa nykyään myös facebookin tai skypen välityksellä. Länsimaalainen sairaanhoito on myös sen verran uusi juttu täällä, että päälle nelikymppisiltä balilaisilta kun kysytään missä olet syntynyt, hän kertoo paikannimen sijaan joko syntyneensä kotona tai sairaalassa. Jälkimmäinen vastaus tulee yleensä ylpeän nyökkäyksen kera.
Balilaisten, kuin myös muiden indonesialaisten sukujuuret ja sukulaissuhteet saattavat aiheuttaa sataprosenttiselle suomalaiselle huvitusta ja hämmästystä. Naapurin Vina on esimerkiksi sumatran batak/malesia/saudi-arabia/thaimaalainen, vain lähimmät mainitakseni. Jos heimolainen jakaa saman sukunimen, silloin ollaan sukua vaikka olisi synnytty eri puolilla maata. Jos tarkkaa sukulaissuhdetta ei tiedetä, ollaan sisaruksia tai serkuksia. Kunnes rakastutaan siihen määrittelemättömään sisarukseen, mennään naimisiin, ja ollaankin aviopari. Myös romeota ja juliaa on helppoa leikkiä, koska eri perheiden ja jengien välillä on usein kiihkeitäkin, vuosikymmeniä tai –satojakin ajassa taaksepäin meneviä kiistoja, joita selvitellään välillä turhankin näyttävästi.
Työkulttuuri täällä on –noh, huvittavaa. Paikallisilla palkoilla ei juuri juhlita, mikä mahdollistaa sen, että ravintolassa jossa olet ainoa asiakas sinua palvelee kymmenen henkilöä - vain salin puolella. Yksi ottaa tilauksen, toinen vie sen keittiöön, kolmas valmistelee juomat, neljäs tuo ne pöytään… Kuuloonkaan ei tule, että juomasi valmistellut hemmo voisi myös tuoda laskusi, eli ruokailu voi olla todella hidas prosessi aika ajoin. Työturvallisuus on käsitteenä tuntematon. Eilen katseltiin, kun kaveri seisoi kolmannen kerroksen parvekkeella ja porasi kiviporalla betonia altaan samalla kun työkaverit puuhasivat omiaan parvekkeen alla. Suojakypäröitä, -köysiä tai -laseja ei kannata edes mainita. Pari kuukautta sitten paikallisen kylän ainoan bensa-aseman ainoan bensahanan kanssa tuli ongelmia, ja paikalle kutsuttiin korjaaja. Mitäpä muutakaan kyseinen ammattilainen olisi tehnyt kuin hitsannut kahvan kuntoon. Sulkematta bensahanoja. Irrottamatta sitä letkusta. Petrolisäiliöiden vieressä. Lopputuloksena erittäin kärähtänyt kortteli ja 11 kuollutta.
Yleisesti ottaen kenelläkään ei ole koskaan kiire mihinkään. Missään muualla kuin liikenteessä. Kun päästään tielle on pirut irti ja suurin osa niistä skootterin selässä. Elämä on kiinni parista sekunnista ja oikopolkuja etsitään paikoista joissa niitä todellakaan ei ole. Nyt lomasesongin aikaan on teille mitä enemmissä määrin ilmestynyt myös autokuskeja jotka luulevat ajavansa skootterilla. Kun kaksikaistaisesta tiestä tulee yhtäkkiä nelikaistainen, samalla kun vettä tulee kaatamalla ja tie muuttuu kovaa vauhtia joeksi, joutuu välillä miettimään miksi se autolla ajaminen on Suomessa niin kovin jännittänyt viimeiset pari vuotta?
Ennen kuin minulla oli kansainvälinen ajokortti, ei poliisi pysäyttänyt kertaakaan. Nyt kun se on, olen ollut syynissä kolme kertaa kuukauden sisällä. Ne siis niitä kertoja, kun en voinut leikkiä tyhmää turistia ja painaa kaasua samalla kun heiluttelen leveästi hymyillen takaisin tienvarressa heiluttelevalle herra lainvalvojalle.
Liikenteestä puheen ollen. Balilaiset eivät kovin avoimesti puhu seksistä. Ainakaan asioiden oikeilla nimillä. Sen sijaan useimmat vertaukset koskevat juurikin mopolla ajoa. Rengas puhki, ylinopeutta ajaminen tai hyvin öljytty moottori kannattaa siis tulkita kaksimielisesti. Ja välttää manaamasta julkisella paikalla kuinka oman mopon kanssa on ollut käynnistysvaikeuksia jo jonkin aikaa!
Hinduismi määrää elämänrytmin valtaosalle saarelaisia. Nykyään uskonnollisuus tarkoittaa valtavaa rahanmenoa kaikkiin seremonioihin valmistautumiseen. Niitä kun on välillä hyvinkin monia kuukaudessa. Tässä kuussa esimerkiksi vietetään muun muassa Siwaratria, jolloin pysytään koko yö ylhänä Shivaa palvoen, ja Tumpek Landepia, joka on pyhä päivä omistettu kaikkien metalliesineiden puhdistamiseen asianmukaisin menoin. Huono-osaisista uskonnonharjoittajista osa on keksinyt raha-ongelmaan ratkaisun (laittomien kukkotappeluiden lisäksi). Menemällä transsiin sopivaan aikaan sopivien todistajien edessä tuo jumalaista loistoa, kunnioitusta ja usein myös taloudellista apua. Transsitanssia omituisempaa tapahtumaa saa hakea, kunnioitusta tälle taidolle siis, varsinkin jos sen osaa uskottavasti feikata.
Nämä jututhan on vain raapaisu tämän upean kulttuurin pinnasta yhden bulen näkökulmasta. Balilaisilla on taito saada ihminen todella onnelliseksi ja vihaiseksi, usein samaan aikaan. Silti tätä paikkaa ja näitä ihmisiä on pakko rakastaa, ja alkaa pohtia paluuta ennen kuin on lähtenytkään.
Vietän siis seuraavat kaksi viikkoa viimeisiä nasi gorengeja ja bintangeja nauttien ja suunnitellen suuria riippumaton pohjalla – tämä siis aina kun sade ei tee siitä uima-allasta. Elämä täällä on ollut hyvää, jatkukoon se samanlaisena vielä hetken.
