Puhelin soi. On kuuma. Kellon on siis oltava yli yhdeksän, koska aurinko pääsee paistamaan kuistille. Auttamattoman myöhässä koulusta siis. Great. Ja niin, puhelin soi vieläkin. Pitkäaikaisin surffikaveri ilmoittaa, notta hän on päättänyt palata kotiin Ranskaan. Lähtö samana iltana ja jääkaappi on tyhjennettävä. No toki. Olen tulossa.
Tuoretta leipää, juustoja, nutellaa, taateleita, papaijamangosmoothieita, pizzaa, jogurttia ja mysliä (näitä sai viimeksi Suomessa).. Kaikki uima-altaassa kelluvissa tuoleissa nautittuina. Aamupäivän saldona hirveä ähky, palaneet olkapäät ja taas yhdet hyvästit.
Kotimatkalla Vina soittaa. Työhaastattelu alkaa tunnin päästä ja kyyti on tehnyt oharit. No toki. Olen tulossa. Seuraa noin sata sydänkohtausta kun skootterin puikoissa on epätoivoinen nainen kiireessä ja kymmenen sentin koroissa. Tänään ei olla kuin puoli tuntia myöhässä. Ajoitus paranee joka kerta.
Latailen reissukuvia ja videoita muistitikulle kaverin luona kun puhelin soi. Aika noukkia Vina haastattelusta. No toki. Matkalla lempiruokapasaariin hirveässä ruuhkassa korkkarit huitovat liian läheltä keskelle katua parkkeerattua skootteria, ja pakoputkea suojaava muovinpala irtoaa. Viereisestä kojusta juoksee raivohullun näköinen ukko, joka on selkeästi odottanut tätä tapahtuvaksi jo hetken. Koska olen bule, saan syyt niskoilleni. Pitäisi maksaa huima summa jotta mopo saataisiin korjattua. Pitkällisten englanniksi ja indonesiaksi käytyjen keskustelujen päätteeksi päästään kuitenkin sopuun, että riittää kun hankin uuden, ehjän osan tilalle. Tämän muovinpalan metsästämiseen meneekin sitten muutamakin tunti. Se tulee kuitenkin lopulta maksamaan n. 15 kertaa vähemmän kuin pyydetty summa, joten vaiva kannatti.
Ruokapasaariin päästyä nälkäkuolema on jo lähellä. Asiaa ei helpota, että mättösalaatin tekemiseen kuluu tänään päälle kolme varttia. Tämän vuoren kokoisen taideteoksen tuhoamiseen menee sama aika. Kello on yhdeksän tienoilla, kotiin ei jaksaisi vielä mennä. Sanattomalla sopimuksella heitän Vinalle mopon avaimet ja hyppään kaverin kyytiin.
Ensimmäisessä baarissa muovinpalan metsästämisen aiheuttamaan turhautumista hoidetaan kahden euron mojitoilla, toisessa pelataan juomapelejä kiwijengin kanssa sinisillä, vihreillä ja keltaisilla juomilla, kolmannessa minulle luetaan tulevaisuus korteista (käyn läpi 7 tosirakkautta ennen kuin päädyn naimisiin naisen kanssa, jonka kanssa hankimme 9 lasta. Uskaltaisin kyseenalaistaa ennustajan ammattitaidon.) Yö päätyy kreisibailaamiseen tungokseen asti täydessä homobaarissa, jossa esiintyvä drag queen ei selvästi ollut huomannut, että halloween meni jo. Zombie-asu, tahallinen tai tahaton, oli vaikuttava!
Kukko alkaa kiekua seinän takana juuri ennen kuin silmät painuvat kiinni. Sade rummuttaa kattoa ja viimeisenä ajatuksena ennen unta päässä soi Jack Johnsonin Banana Pancakes: Cant you see that it’s just raining, ain’t no need to go outside.
