Ennen paikalle saapumista olin lukenut balilaisesta
liikenteestä tarinoita, joita arvelin reilusti väritetyiksi versioiksi
totuudesta. Hurjaa meininkiä, joo, mutta niinhän se on muuallakin. Meni
vuorokausi todeta, että olen keskellä vasemmanpuolista liikennehelvettiä eikä
yksikään tarina tuntunut enää tarpeeksi todelta. (Joskus hallittu) kaaos on
lievä kuvaus paikallisesta ajokulttuurista. Kuin myös hiljainen paniikki jota
läpikäyn joka päivä kun toivon, ettei tänään olisi vielä se hetki kun kaikki
yhdeksän henkeä on käytetty.
Monella paikallisella ei ole varaa ostaa autoa, tai siihen
tarvittavaa ajokorttia. Joten skoottereiden suosio on kiistaton. Niillä aletaan
huristella jossain viiden ja kymmenen ikävuoden välillä. Balilla on rajoitettu
matkustajien määrää, joten täällä ei näe koko sukua saman skootterin selässä.
Maksimi on vanhemmat ja kolme lasta. Muutot hoituvat näppärästi mopolla,
esimerkiksi jääkaappi on ilmeisen helppo kuljettaa pakkarilla. Kypärät ovat mallia
aivasta-niin-se-putoaa-päästä, ja niitä käytetään vilkkaimmilla paikoilla kun
ei haluta poliisiin kanssa vaikeuksiin.
Tiekartan suunnittelijat ovat luultavasti leikkineet
värikynillä tukevassa arakhumalassa Denpasarin katuverkostoa suunnitellessaan;
navigointi ilman GPSsää on melko mahdotonta. Yksisuuntainen rantamotari vaihtuu
kilometrin matkan ajaksi vastakkaiseen suuntaan kulkevaksi yksisuuntaiseksi
pakottaen tekemään n. 4km lenkin kaupungin kapeilla kujilla takaisin motarille
päästäkseen. Koko kaupunki on muodostunut yksisuuntaisista kaduista, joita ei
kuitenkaan merkitä mitenkään. On siis täysin ok ajaa kahteen suuntaan, tai
tehdä uukkari yksisuuntaisella. Myös liikenneympyrää voi kiertää kahteen
suuntaan. Jarruttaa kannattaa usein vasta metriä ennen kun pitää olla jo
pysähtynyt. Sitten ihmetellään kun ruuhkissa joutuu seisomaan parhaassa
tapauksessa tunteja. Vartin matka aamulla kestää noin kolme tuntia iltapäivällä
jos käyttää autoa. Nopeusrajoituksia siis harvoin rikotaan, se ei vain
yksinkertaisesti ole mahdollista.
Kaksikaistaiselle tielle mahtuu vierekkäin ajamaan ainakin
kaksi autoa ja kolme skootteria. Mitä keskemmälle pääset, sitä parempi,
vasemmalla kaistalla on aina eniten reikiä kadussa, parhaimmassa tapauksessa
koloja johon voi helposti upota kokonainen skootteri. Keskellä tietä saattaa
kasvaa puu tai maata koira. Myös vuohia, jalankulkijoita, baksoja eli
työnneltäviä ravintoloita, aasirattaita ja jalan kulkevia roskankuljetuskärryjä
pitää väistellä. Liikennemerkeissä on pääkalloja. Ohittaa saa mistä vaan,
vaikka korotetun jalkakäytävän kautta jos sinne pääsee kapuamaan. Vilkkuja
käyttävät päivällä vain länsimaalaiset. Punaisia päin ei kannata ajaa, jos ei
halua kuolla: kun valot vaihtuvat toiselle kaistalle vihreäksi, liikenne vyöryy
niskaan oli tie sitten tyhjä tai ei. Ja sama se mitä ajoneuvoa ajat, aja aina
toinen käsi töötillä.
Poliisin kanssa pääsee liikenteessä yleensä tekemisiin
olemalla länsimaalainen. Jos sinulla on kansainvälinen ajokortti, muttei
paikallista, saat sakot. Jos on paikallinen, muttei kansainvälistä, saat sakot.
Jos ei kumpaakaan, saat sakot. Jos kumpikin, saat sakot, koska etuvalosi ei
ollut tarpeeksi kirkas. Ensimmäinen kansainvälisen lain luento yliopistolla
opetti kuinka poliisit lahjotaan oikein. Täällä sitä ei vaan kutsuta
korruptioksi vaan helpommalla pääsemiseksi.
Päivän ajelu kaupungilla takaa yhtä mustat keuhkot kuin
vuoden tupakointi, ja parin viikon jälkeen et edes huomaa, että silmät on
jatkuvasti täynnä hiekkaa. Kaikesta kaaoksesta huolimatta aasialainen
huomaavaisuus näkyy myös liikenteessä: tietä annetaan automaattisesti sama se
minkälainen suma edessä on. Ei niin kuin länsimaissa, jossa ihmiset ärsyyntyvät
jo siitä, että joku yrittää ohittaa. Vaarallisinta liikenteestä täällä tekeekin
tottumattomat länkkärit mopojen selässä. Ja heitähän sitten kadulla näkeekin
mitä ihmeellisimpien murtumien kanssa.
Toistaiseksi en ole vielä liittynyt länkkärihuristelijoihin
vaan tarkkailen liikennettä turvallisesti pakkarilta taaten samalla naapurille
kuukauden ruokarahat. Maksan Boiylle noin euron päivässä kyydeistä koululle tai
mihin ikinä tarvitseekaan, ja kuski on aina valmiina. Kätevää. Kyydit hoituu
myös kantamalla kypärää mukana, aina on joku valmiina auttamaan eksynyttä
turistia. Voi olla notta meneekin tovi jos toinenkin ennen kuin olen henkisesti
valmis hyppäämään kuskin paikalle, mutta tällä hetkellä ei ole valittamista.
Otan sotavammat paljon mieluummin vastaan aalloilta kun rekan renkaista!
