21.6.2006 Kinabatangan river, Uncle Tan’s wildlife camp
Vain muutaman tunnin nukuttuani päätin jättää aamusafarin väliin… VIRHE, Tony oli taas löytänyt orankeja ja krokotiilinkin. Noh, uni tuli tarpeeseen ja koskapa minulla ei ollut kiirusta pakata kamppeita ja lähteä leiristä, nautin rauhassa aamupalan ja päätin lähteä Tonyn ja Lanin kanssa viemään muita turisteja takaisin kylään. Kylässä oli lähin telkkari josta viidakkopojat seurasivat silmäkovana jalkapalloa kunnes kaikkien pettymykseksi sähköt katkesivat eivätkä enää palanneet. Tony jäi kylään odottamaan seuraavien turistien saapumista ja Lan ja minä lähdimme takaisin leiriin. Tony osti mulle vielä matkaevääksi kokista ja pähkinöitä J Söpöä... Lan päätti ajella veneen takaisin kuin Häkkinen (näin hän asian itse ilmaisi) mutta viitisen kilometriä ennen leiriä molemmat kiljaisivat yhtäaikaa Orang Utan ja vene pysähtyi kuin seinään. Ihailimme tummaa naaras orankia hetken kun se söi ja päätimme pikapikaa hakea leiristä muut myös katsomaan. Oranki oli vielä paikalla kun saavuimme takaisin ja nyt huomasimme että silläkin oli ”teini” (n.5v.) mukana. Oranki naaraat kasvattavat poikasta noin kahdeksan vuotiaaksi asti jolloin poikasen on täytynyt oppia selviytymään itse. Orankit elävät yleensä noin 35vuotiaiksi ja yksi naaras oranki tekee yleensä kaksi jälkeläistä elämässään, yhden kerrallaan. Siellä ne söivät hedelmiä rauhassa puussa ja tutkivat meitä (ehkä vähän innottomammin) niinkuin mekin niitä. Välillä naaras aina viskasi meitä hedelmällä. Upeeta!
Palasimme leiriin ja päätimme lähteä uimaan. Täytyy kyllä myöntää että kun tietää uivansa krokotiilien kanssa täysin ruskeassa vedessä, se jännittää. Uimme kelluvalle talolle joka oli keskellä järveä, otimme siellä hetken aurinkoa ja annoimme pienten kalojen näykkiä kinttujamme. Kutitti ihan kamalasti.
Lan makoili riippumatossa ja kun varustevene saapui hyppäsi hän pystyyn ja sanoi että tänään on KIPPIS koska hänellä on synttärit. Veneessä oli synttärikakkua ja monta pulloa paikallista Long House riisiviskiä sekä paljon lisää kaljaa. Lan päätti aloittaa heti ja juotti ahkerasti muillekkin kunnes tuli iltasafarille lähdön aika.
Uusia turisteja leiriin saapui ainoastaan neljä joista yllätyksekseni löytyi yksi suomalainen. Ihan mukava päästä taas höpöttelemään suomeksi ja kun on kyseessä vielä toinen naispuolinen solotravelleri. Jatkoimme iltaa kaljoitellen (taas) ja välillä viskiä maistellen kunnes tuli yösafarin aika. Tällä kertaa kyllä yösafarillakin oli kaljaa mukana. Synttärisankari otti välitorkkuja jo kun saavuimme safarilta mutta se ei menoa haitannut. Koska osa turisteista kömpi jo nukkumaan pakkasimme juomavarastot veneeseen ja siirryimme kelluvalle talolle jatkamaan juhlia jonne sitten saimme juhlakalunkin heräteltyä mukaan. Aamu jo sarasti kun vihdoin painoin pään tyynyyn.