20.6.2006 Kinabatangan river, Uncle Tan’s wildlife camp
6:00am Morning safari! Morning safari! Wake up! Nopea pesu, kupillinen kahvia ja veneeseen. Aamusafarille lähdettiin aina 6:30am koska silloin on paras aika nähdä villieläimiä. Toinen hyvä aika on juuri ennen auringonlaskua. Matkasimme siis paatissa, Tony venekuskina/oppaana pitkin jokea ja näimme useita kotkia, eagretteja, liskoja ja tietysti niitä nenäapinoita. Meitä oli jo infossa varoitettu että orankeja tuskin tulemme näkemään koska villiorankit ovat nykyään melko harvinaisia. Ja että jos varmasti haluaa jonkin eläimen nähdä, kannattaa mennä wildlife campin sijasta eläintarhaan. Yhtäkkiä Tony kuitenkin pysäytti veneen, nosti minut seisomaan ja osoitti metsään. ”Näetkö tuon orankin?” Puusta laskeutui oranki naaras poikanen mukanaan ja katosi metsään. Meidän veneessä oli vain viisi ihmistä ja kun saavuimme takaisin leiriin oli kateellisia naamoja ympärillä. Safarin jälkeen nautimme kunnollisen aamiaisen ja aloimme valmistautumaan viidakkovaellukseen. Leiristä sai vuokrata kumisaappaita koska joki tulvi ja mutaa oli luvassa polviin saakka. Amphong oppaanamme marssimme jonossa pusikkoon ihmettelemään ötököitä. Näimme myös kuinka pari lepakkoa nukkui uuden banaaninlehden sisällä ja saimme erinomaisia kuvia pitkähäntä makakeista jotka huutelivat ja sähisivät meille puista. Vielä lopuksi törmäsimme tuttuun villisikaan joka ei taaskaan olisi voinut meistä vähempää välittää ja päästi ottamaan kuvaa ihan vierestä. Retken jälkeen oli lepotuokio ennen iltasafaria. Lepotuokion aikana viidakkopojat tykkäsivät pelata jalka- lento- tai vesipalloa. Osa myöskin soitteli kitaraa ja osa nukkui. Turistit olivat enemmän kuin tervetulleita mukaan, välillä osaksi jopa pakotettuja... Iltapäivällä hyppäsimme taas veneeseen ja suuntasimme läpi pienten lampien ja viidakkojokien kohti suurta jokea. Venettä tällä kertaa ohjaili Sumo. Saimme nenäapinoista kunnon lähikuvia... (tai jos kamera olisi sen verran hyvä että jokunen edes onnistuisi...) Palasimme leiriin, ja valmistelimme itsemme yövaellukselle. Yövaelluksen johti kapteeni itse, Lan, joka opetti meille heti kuinka yöllä viidakossa näkee kaiken elävän. Yllätys oli suuri kun huomasin että neliömetrin alueella oli hämähäkkejä kymmeniä. Ei auta enää pelätä... Löysimme skorpioneja kahta laatua joista sitä myrkyllistä Lan käsitteli kuin leppäkerttua ja pakotti kaikkia meidän ryhmässä pitämään sitä kädessä. Minä kieltäydyin kuitenkin niin hanakasti (useaan otteeseen) että pääsin pälkähästä. Saimme myös kuvia sammakoista, linnuista ja suurista hämähäkeistä. Leiriin palattuamme tissuttelimme vielä hetken kunnes oli aika sulkea leirin generaattori ja laskea rauha leiriin. Sainpa kuvan siitä sivettikissastakin kun se tuli taas varkaisiin.
