Existing Member?

Iso Matka

Upeita maisemia, tuskaisia bussimatkoja

INDONESIA | Tuesday, 18 September 2007 | Views [1276]

18.9.2007 Surabaya, Jaava, Indonesia

Viimeksi paastiin muistaakseni siihen asti kun saavuttiin Floresiin Peraman laivalla. Laiva saapui Labuan Bajon pieneen kalastajakylaan, josta lahdettiin heti etsimaan majoitusta. Ekaksi yoksi loydettiin ihan kamala rotankolo, josta viela jouduttiin maksamaan ihan liikaa. Kaikki muut paikat oli taynna. Heikkiin iski viela kaiken lisaksi turistiripuli kuumeen kera, joten ei hyvin alkanut meidan Floresin etappi.

Juhani, Jari ja Pete oli suunnitellut lahtevansa ensimmaisella lennolla Floresista takaisin Balille, mutta ei se onnistunutkaan ihan niin helposti, liput sai vasta neljan paivan paahan. Paatettiin sitten porukalla lahtea katsastamaan tunnin venematkan paassa oleva Seraya Island. Seraya olikin loistava valinta, sinne olisi voinut jaada pitemmaksikin aikaa, mutta oltiin kuitenkin vain 3 yota. Pienella saarella on vain (muistaakseni) 13 bungalowia seka ravintola. Saarella oli sahkot vain iltaisin 6-10, ja vessanhuuhteluvesi piti kantaa amparilla meresta. Ravintolassa ruoka piti tilata ainakin tuntia aikaisemmin, ja jos halusi esim kanaa, se oli tilattava edellisena paivana. Ruoka oli hyvaa, olut kylmaa, ranta upea ja snorklaus loistavaa. Mita sita muuta tarvitsee...?

Mutta oli kuitenkin lahdettava eteenpain, koska sen verran meillakin oli aikataulua, etta 6.9. mennessa oli kaytava paikat jotka haluttiin nahda, ja lahtea sitten Pelni-laivalla Balille. Mentiin takaisin Labuan Bajoon, josta pojat paasi vihdoin lentamaan takaisin Balille ja surffaamaan. Me varattiin bussiliput Bajawaan.

Bajawa on pieni kyla Labuan Bajosta noin 256 km itaan, ja se on vuorilla 1500m korkeudessa. Ei varmaan tarvitse kertoa enempaa kuin etta bussimatka kesti 11 tuntia. Siita voitte paatella minkalaisia tiet on. Flores on tosi vuoristoinen saari, ja maisemat on kieltamatta hienoja, mutta kaikki ne kukkulat matkan varrella hidastaa matkantekoa.

Bajawassa oltiin kaksi yota. Tavattiin ekana iltana saksalainen poika, joka matkusti yksin, ja paatettiin palkata porukalla seuraavaksi paivaksi opas ja auto. Bajawan nahtavyys on sen ymparilla olevat perinteiset Ngada-ihmisten kylat, joissa mm. kudotaan perinteisia ikat-kankaita. Aloitettiin kierros reippaillen Wawo Muda-tulivuorelle, joka poksautti huippunsa ilmaan vuonna 2001. Sen jalkeen kaytiin Luban ja Benan perinteisissa kylissa. Meilla oli todella hyva opas, joka on itsekin kotoisin samanlaisesta kylasta, joten saatiin aikamoinen luento kaikesta kyliin liittyvasta. Talojen rappusilla istuvat ryppyiset mummot pureskelivat beetlenutia (en tieda mika se on suomeksi...), joka varjaa hampaat ja ikenet verenpunaisiksi...

Benan kylan jalkeen meidan oli tarkoitus lahtea takaisin Bajawaan, mutta oppaamme Johannes kysyi jos haluttaisiin viela kayda yhdessa kylassa katsomassa ikat-kankaita. Tottakai haluttiin, olin itsekin suunnitellut ostani jonkunlaisen ikat-kankaan. Sopiva loytyi ja hintakaan ei ollut liian kova. Koko kyla keraantyi meidan ymparille ja meidan opas naytti viela kuinka perinteiset kankaat puetaan paalle. Siina sivussa saatiin kutsu kahville, joka tietenkin otettiin vastaan. Sitten sita istuttiinkin jo kylan vanhimpien kanssa sumpilla. Kahvi on Floresissa oikein hyvaa, sita kun kasvaa siella puskissa vahan joka puolella. Kun kahvit oli juotu, saatiin viela isot annokset riisia ja possua. Possu oli valmistettu isoa seremoniaa varten (uuden rakennuksen siunaus), joka olisi parin paivan paasta. Hyvaa oli, ei vain oikein olla totuttu syomaan sormin. Siihen oli hyva lopettaa Bajawan kierros.

Taas oli luvassa bussissa istumista, ja hirvitti jo valmiiksi. Tosin oli ihan kiva lahtea Bajawasta, koska siella oli tosi kylma. Bussi tuli tietysti taas ihan tayteen, meidan lisaksi siella oli vain kaksi muuta lansimaalaista. Meidan penkin alla taisi olla kanoja, ainakin sellainen kotkotus sielta kuului. Katolle lastattiin hirvea maara tavaraa, ja mm. kaksi vuohta. Keskikaytava oli taynna riisisakkeja ja pahvilaatikoita, seka niiden paalla istuvia ihmisia. Meilla kavi tuuri kun paastiin bussiin ensimmaisten joukossa ja saatiin valita paikat oven vieresta.

Bussimatka Monin kylaan piti kestaa 6 tuntia. Se kuitenkin kesti 8. Tiet oli viela pahempia kuin Labuan Bajosta Bajawaan, ja sen huomasi siitakin etta paikalliset alkoivat oksennella hyvin pian Bajawasta lahdon jalkeen. Pienet siniset oksennuspussit vaan rapisi kun niita heiteltiin ikkunasta tien varsille. Jotta olisi viela vahan arsyttavampaa, soitetaan bussissa koko matkan ajan indonesialaista poppia, mika on suomalaisen korvaan aika pahan kuuloista. Linja-autossa on tunnelmaa.... Paasiin kuitenkin perille, ja todettiin heti, etta Monin kyla oli oikein mukava. Syy miksi sinne mentiin, oli Kelimutu-tulivuori, jonka kraaterissa on kolme erivarista jarvea.

Monin "keskustassa" tavattiin vanha tuttu Johannes, saksalais-australialainen mies, joka oli yhta aikaa Perama-laivalla. Johanneksen majapaikan isanta Sylvester kutsui meidat heti kana-barbequelle illaksi, ja mehan mentiin. Heti kun sahkot tuli paalle illalla, Sylvester viritti sahkopianonsa valmiiksi ja soitti (+lauloi) kaikki mahdolliset hitit reggaesta rokkiin niin etta koko kyla raikasi. Sylvesterin kaksi pienta poikaa jaksoi tanssia koko setin ajan iso hymy naamalla.

Johannes lahti meidan kanssa Kelimutulle seuraavana aamuna, sinne piti ottaa autokyyti. Kaytiin katsomassa maisemat, ja oli kylla pieni pettymys. Ollaan ehka nahty jo niin monta tulivuorta ettei niista jaksa enaa niin innostua. Mount Bromo Jaavalla oli hienompi. Sita paitsi siella oli vain kaksi erivarista jarvea, yksi oli turkoosi, ja kaksi muuta coca colan varisia. Tulipahan istuttua 19 tuntia bussissa sita varten. Kaveltiin vuorelta alas, ja matkan varrella oli yksi ihan hieno vesiputous.

Labuan Bajoon mentiin takaisin ihan yksityisautolla. Autossa oli myos australialainen nainen, joka oli menossa samaan paikkaan, joten kyyti maksoi suurinpiirtein saman verran kuin bussi. Ei enaa bussimatkoja Floresissa, kiitos.

Labuan Bajosta kaytiin paivaretkella Rincalla, katsomassa Komodon varaaneja, ja viela sukeltamassa kahtena paivana. Italialaiset sukeltajat suositteli uutta firmaa, Divine Diving, joten paatettiin kayttaa sita. Kyseisen firman divemaster Daniel Yusuf (paikallinen) on sukeltanut Komodolla jo 10 vuotta. Ekana paivana kaytiin Sabolo- ja Sebayur-saarilla tekemassa helpot sukellukset, kun edellisesta kerrasta on jo aikaa. Nakyvyys oli tosi hyva, ja korallit seka kalat hienoja. Nahtiin mm. muutama iso pumbhead parrotfish ja yksi ihan pikkuinen merihevonen.

Toisen paivan sukellukset kaytiin tekemassa Komodon kansallispuistossa, eka kohde oli Tatawa, ja se oli virtasukellus. Toinen paikka oli kuuluisa Batu Bolong, iso pinaakkeli, josta nakyy pinnalla vain pieni kivikasa. Sukelluksen jalkeen meilla oli molemmilla hymy korvasta korvaan, nahtiin nimittain ensimmaisen kerran haita (whitetip reef shark) ja ihan sukelluksen viime metreilla Manta ray!!! (anteeksi, en ole varma mika se on suomeksi, joku rausku kai..) Voidaan kylla lampimasti suositella sukeltamista Komodolla, kaikki muutkin sukeltajat kehuivat sita yhdeksi parhaimmista paikoista maailmassa!

6.9. oli aika lahtea FLoresista takaisin kohti Balia, Pelni laiva lahti 2 tuntia myohassa. Se onkin sitten eri tarina... Laitetaan kuvia heti kun paastaan vahan nopeamman netin aareen.

Tags: Sightseeing

Add your comments

(If you have a travel question, get your Answers here)

In order to avoid spam on these blogs, please enter the code you see in the image. Comments identified as spam will be deleted.


 

 

Travel Answers about Indonesia

Do you have a travel question? Ask other World Nomads.