11.10.2007 Siem Reap, Kampotza
Ollaan oltu taas muka niin kiireisia etta ei olla ehditty kirjottaa aikoihin, joten tassa nyt tiivistetysti viimeisen kuukauden tapahtumat:
6.9. 32 tunnin laivamatka Floresista Balille Pelnin matkustajalaiva Tilonkabilalla. Meilla oli oma hytti jossa oli televisio ja vessa ja suihku, joten vahan kuin ruotsin laivalla. Tax free myymala puuttui.
10 paivaa Balilla, hyvin pitkalti vaan rentoutuen ja aunringosta nauttien. Yhtena paivana vuokrattiin mopo ja kaytiin ajelemassa Balin etelakarjessa, oppaana meilla oli Kimmo, entinen tyokaveri Elamystaikureilta. Kimmo asuu Balilla, joten paikat on tuttuja. Tutkittiin kaikki legendaarisimmat surffipaikat, Uluwatu, The Impossibles, Dreamland...(siis ihan vaan katsottiin, aloittelijoilla ei ole asiaa veteen naissa paikoissa)
Kaksi paivaa Kuala Lumpurissa, oikeastaan vaan sen takia etta ehdittiin saada Thaimaan viisumi. Sitten mietittiin mita tehdaan kolme viikkoa ennenkuin mennaan Thaimaahan, ja paatettiin lentaa Hanoihin, Vietnamiin.
Hanoissa vietettiin pari paivaa, mutta eipa se mikaan ihmeellinen paikka ollut. Kaupunki muiden joukossa. Otettiin kahden paivan retki Halong Bayhin, joka on kuuluisa kalkkikivi muodostelmistaan. Bussimatkalal Halong Bayhin opas ilmoitti etta sinne on tulossa taifuuni, joten matka pitaa lyhentaa yhteen paivaan. Istuttiin siis 4 tuntia bussissa ihan vaan etta paastaan neljaksi tunniksi kiertelemaan Halong Bayta laivalla, ja koko ajan tuli vetta ihan kaatamalla. Saatiin onneksi rahoja takaisin, eli ei sentaan maksettu kahden paivan retkesta.
Hanoista mentiin yobussilla Hueen. Siella viihdyttiin pari paivaa, ja tavattiin myos joukko suomalaisia sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka olivat harjoittelussa paikallisessa sairaalassa. Saatiin maistella pitkasta aikaa ruisleipaa ja salmiakkia, ihanaa!!! Kiitos vaan tytoille siita. Huessa kaytiin kiertelemassa entisen hallitsijan asuinpaikassa, Forbidden purple city, ja laivaretkella jokea pitkin. Joen varrella on hallitsijoiden hautakammioita, joita kaytiin katsomassa. Silloin muuten satoi.
Huesta jatkettiin matkaa Hoi Aniin, jossa on melkein pakollista teettaa vaatteita. Kylassa on nimittain yli 200 raataliliiketta. On ainakin valinnan varaa. Itse teetin silkkimekon, joka tuli maksamaan huikeat 25 euroa. Ja tuli muuten hyva. Hoi Anissa satoi melkein koko ajan, joten hotellihuone tuli aika tutuksi. Sen verran sade lakkasi etta ehdittiin pyorailla Hoi Anin rannalle (3km) ja takaisin kylaan.
Hoi Anista seuraava pysakki oli Nha Trang. Vietnamin suosituin rantakohde. Oltiin oltu siella melkein tunti, kun paatettiin etta lahdetaan heti seuraavana aamuna eteenpain. Mita tekee rannalla jos ei aurinko paista?
Nha Trangista bussilla Dalatiin, jossa oli aika kylma. Kaupunki on vuorilla 1400 metrin korkeudessa. Sieltakin jatkettiin matkaa heti seuraavana aamuna Saigoniin. Saigonissa meita odotti Spartaco, amerikkalais-italialainen kaveri joka tavatiin Australiassa. Saigon vaikutti heti mukavalta paikalta, ja vietettiinkin siella 3 tosi mukavaa paivaa. Joukkoon liittyi myos skotlantilainen Mike. Saigonissakin satoi, mutta ei onneksi ihan koko aikaa.
Suomalaiset saavat olla Vietnamissa 15 paivaa ilman viisumia, joten meidankin piti valitettavasti ruveta suunnittelemaan maasta poistumista. Paatettiin ottaa kahden paivan matka Mekongia pitkin Kampotzan puolelle. Mike lahti myos mukaan, ja muutaman oluen seka suostuttelun jalkeen myos Spartaco pakkasi laukkunsa ja sitten mentiin. Matkan varrella kaytiin kelluvalla marketilla (myyjat istuu veneessa joen varrella), nahtiin kokonainen kelluva kyla, ja satoja lapsia vilkuttamassa joen varrella kun mentiin ohi. Rajan ylitys meni sujuvasti, ja kahden paivan matkustamisen jalkeen saavuttiin Phnom Penhiin. Ja silloin satoi niin kovasti etta tiet lainehti.
Kampotzalaiset ovat kokeneet kovia Khemr Rouge-armeijan aikaan, kaytiin katsomassa kuuluisimmat nahtavyydet: killing fields, jossa KR:n porukka on tappanut tuhansia ihmisia. Joukkohautoja on kaivettu ylos joka puolelta, joten koko paikka on taynna isoja monttuja. Maasta pilkisti vaatteen riekaleita, ja jopa luun kappaleita. Jos ei killing fieldsin jalkeen ole viela masentunut, niin S.21 vankilan jalkeen on varmasti. Siella tama sama Khemr Rouge on kiduttanut ja tappanut kampotzalaisia. Aika kammottava paikka.
Kolme paivaa Phnom Penhissa oli tarpeeksi, ja taas lahdettiin istumaan bussiin. Matka tanne Siem Reapiin kesti noin 8 tuntia. Ja koko paivan satoi. Nyt paistaa aurinko, ja toivottavasti myos huomenna, koska silloin mennaan koko paivaksi kiertelemaan Angkor Watin temppeleita.
