Iso Matka

Annapurna Circuit

crazyfinns — Wed, 28 Apr 2010 15:53:00 GMT

28.4.2010 Pokhara, Nepal

Vihdoinkin ollaan taas sivistyksen (ja internetin) parissa melkein kolmen viikon vaelluksen jalkeen. Toisaalta oli aika mahtavaa olla uutisten, sahkopostien yms tavoittamattomissa 19 paivaa. Taitaa olla aika harvinaista nykymaailmassa.

Matkaan lahdettiin siis taalta Pokharasta 8.4. bussilla Besisahariin, josta Annapurna vuorijonon kiertava vaellusreitti alkaa. Nykyaan siella on tie pitemmallekin, ja moni lintsaa menemalla bussilla tai jeepilla pitemmalle, mutta mehan se sellaiseen lahdeta!Kavella pitaa alusta loppuun asti! Ensimmaisena paivana kaveltiin Besisaharista Ngadiin asti, noin 13 km. Korkeutta ei viela tassa vaiheessa ollut kuin 890m.

Heti alusta asti saatiin paalle aika hyva rytmi, kuudelta ylos, aamupala, seiskalta liikkeelle. Ngadista kaveltiin Jagatiin, ja matkan varrella oli ensimmainen kunnon ylamaki matkalla Bahundandan kylaan. Ja sen jalkeen oli tietysti ainakin saman verran alamakea. Talle paivalle osui viela toinenkin aika hurja ylamaki, joka oli niin jyrkka etta meni melkein nelinkontin kiipeamiseksi. Painavan rinkan kanssa tasapainon pitaminen on valilla aika haastavaa. Taman paivan paatteeksi korkeutta oli 1300m.

Toisena paivana seuraamme liittyi hassu ranskalainen poika, Hermes, jonka puheesta ei saanut mitaan selvaa. Hermes seurasi meita kuin varjo myos kolmantena paivana, kun kaveltiin 15 km Jagatista Dharapaniin. Taman paivan aikana jopa satoi vahan, mika oli aika kiva, koska ymparisto on tosi polyista, ja kun tuulee niin hiekkaa on joka paikassa. Kaveltiin taas noin kolmeen asti iltapaivalla, niinkuin aikaisempinakin paivina. Dharapani on 1900m merenpinnan ylapuolella, joten nousua tuli talle paivalle 600m.

Annapurna circuit on siita helppo vaellus, etta matkan varrella on sopivasti pienia kylia, joissa on majataloja. Mukana ei siis tarvitse kantaa telttaa, vaan ainoastaan makuupussi ja lamminta vaatetta. Yopyminen kahden hengen huoneessa maksoi 50-200 rupiaa, eli 50 sentista kahteen euroon. Joka paikassa kuitenkin odotetaan etta jokainen syo majatalossa jossa yopyy. Ruoka oli hyvaa ja melko edullista, tassa vaiheessa ainakin. Mita ylemmas mennaan, sita enemman nousevat myos hinnat.

Neljantena paivana nahtiin ensimmaiset lumihuiput! Annapurna ja Lamjung Himal. Myohemmin kun reitti nousi ylemmas, takanamme nakyi myos yli 8000m korkea Manaslu. Kilometreja kertyi 16,5 ja paivan paattyessa oltiin jo 2710m korkeudessa Chamessa. Taalla oli jo selkeasti kylmempi kuin aikaisemmin, illalla piti vetaista kerrasto paalle ja fleecea niskaan.

Viidentena paivana paastiin jo yli 3000 metriin! Paiva oli aurinkoinen ja lammin, ja reitti helppoa kavella. Ei jyrkkia ylamakia, vaan mukavaa tasaista nousua. Lounaalla Dhukur Phokarissa nautiskeltiin syomalla pizzat! Oli aika erilaista kuin mihin on kotona tottunut, mutta hyvalle maistui silti. Yoksi jaatiin Lower Pisangiin (3250m). Tassa vaiheessa piti ruveta kiinnittamaan huomiota siihen, kuinka paljon noustaan ylospain paivan aikana, koska vuoristotauti saattaa iskea kun ollaan yli 2500m korkeudessa. Oheneva ilma saattaa aiheuttaa paansarkya, ruokahaluttomuutta yms oireita, jotka kannattaa ottaa tosissaan. Jos oireista huolimatta jatkaa ylospain, voi seurauksena olla hengenlahto. Meilla ei onneksi ollut paansarkya, ja ruokahalukin oli ihan entisellaan.

Kuudennen paivan kavelymatka oli 16 km Pisangista Manangiin, jonne oli tarkoitus jaada kahdeksi yoksi, etta totuttaisiin korkeuteen ja ohuempaan ilmaan. Manangissa (3540m) kaytiin kuuntelemassa Himalajan pelastusyhdistyksen luento vuoristotaudista, ja se oli tosi hyva. Pelottava, mutta varmasti hyodyllinen. Tanaan sain myos opetuksen siita, miten voimakas aurinko vuoristossa on, poltin nimittain nenani. Aika kaivaa kunnon aurinkorasvat esille.

Manangiin jaatiinkin sitten kolmeksi yoksi, tuntui silta etta lepopaiva olisi paikallaan tassa vaiheessa. Lounaalle kaveltiin vahan matkaa takaisin pain, Munjiin, koska siella oli ravintola josta sai todella hyvia jakinjuustoleipia. Seuraavana paivana paatettiin tehda kavelyretki laheiselle jarvelle, joka oli 1100m korkeampana kuin Manang. Ylospain kavelyyn meni reilut nelja tuntia, ja alas 1,5. Maisemat oli Manangissa parhaat tahan mennessa, lumihuippuisia vuoria oli joka puolella: Annapurna 3, 4 ja 2 ja Gangapurna.

Yhdeksantena paivana noustiin Yak Kharkaan (4050m), ja vaikka matkaa vahan hidasti Tian vatsavaivat, olimme perilla yhden maissa. Tassa vaiheessa tunsimme jo monet muista vaeltajista, jotka kavelivat suurinpiirtein samaa tahtia kuin me. Iltaisin oli mukava istua majatalossa rupattelemassa muiden kanssa, jakaa kokemuksia ja matkatarinoita. Olo oli tassakin vaiheessa viela loistava, ei paansarkya eika muitakaan vuoristotaudin oireita. Olin onnekas myos kenkien suhteen, koska rakkoja en saanut missaan vaiheessa. Aika moni naytti jossain vaiheessa vaellusta niita saavan, toiset enemman ja toiset vahemman.

Yak Kharkan jalkeen olikin enaa yksi yo ennen vaelluksen korkeimman kohdan, Thorung solan (5416m), ylitysta. Yon vietimme Thorung Phedissa (4450m), ja kohti solaa lahdettiin kiipeamaan viidelta aamulla. Ensimmainen puoli tuntia kaveltiin pimeassa, ja tassa vaiheessa oli viela aika lammin. High Campin (4850m) kohdalla alkoi tuulla tosi kylmasti, ja taas sai lisata vaatetta paalle. Matka ylos oli aika rankka, ja ohut ilma teki hengittamisen hankalaksi. Hitaasti mutta varmasti tallattiin kuitenkin ylos asti! Kovin kauaa siella ei viitsinyt istuskella, sen verran kylmasti tuuli, ja meilla oli viela pitka matka edessa alas Muktinathiin (3800m). Alamaki tuntui jatkuvan loputtomiin, ja viimeistaan tassa vaiheessa oli todella kiitollinen etta olin ottanut vaellussauvat mukaan. Niista oli tosi paljon apua kun yrittaa tasapainoilla rinkka selassa kivikkoisella polulla. Mukhtinathiin saavuttiin iltapaivalla, ja siihen mennessa oli solassa alkanut paansarkykin jo lahtenyt. Venyttely, ruokaa ja lepoa, siina illan ohjelma.

Seuraavat paivat olikin sitten vain alamakea, osittain tieta pitkin, osittain polkua joka meni tien lahettyvilla. Tieta pitkin vaellettiin Tatopaniin asti, joka on kuuluisa kuumista lahteista (tato= kuuma, pani=vesi). Kuumassa vedessa oli hyva parannella rasittuneita lihaksia ja rentoutua seuraavan paivan nousua varten, edessa oli nimittain 1600m kiipeaminen Tatopanista Ghorepaniin (2870m). Tassa vaiheessa Tia oli sita mielta, etta kavely saa riittaa, ja han paatti menna Tatopanista bussilla Pokharaan. Jatkoin siis matkaa englantilaisen pariskunnan Jessin ja Philin kanssa. Paiva oli tosi kuuma ja kiipeaminen rankkaa, mutta suoriuduttiin tosi hyvin, ja saavuttiin Ghorepaniin seitsemassa tunnissa. Oltiin jo aikaisemmin paatetty, etta jaadaan Ghorepaniin kahdeksi yoksi, jotta saisimme levata ja tehda retken viereiselle Poon Hillille, josta nakee koko Annapurna vuorijonon seka Dhaulagirin. Paras aika siihen on auringon nousu, joten heratys oli 4.15 ja viidelta olimme jo Poon Hillin huipulla (3200m). Maisemat oli tosi hienot, ja todellakin kaymisen arvoiset. Kylma siella tuli pian, joten kauaa ei viitsinyt istuskella. Muuta ei sitten tehtykaan koko paivana.

Ghorepanista jatkoin matkaa Jessin kanssa kahdestaan, koska Phil halusi lahtea viela kaymaan Annapurnan perusleirissa, joka pidensi matkaa ainakin 7 paivaa. Minuakin vahan olisi kiinnostanut lahtea kaymaan siella, mutta jalat oli sita mielta etta eikohan 19 paivaa kavelya riita. Ghorepanista oli aikamoinen laskeutuminen Naya Puliin (1070m), josta hypattiin bussin kyytiin ja illalla oltiinkin jo Pokharassa, jossa Tia jo odotteli meita.

Viela on reilu viikko aikaa Nepalissa, en ole osannut paattaa mita haluaisin tehda. Tanaan pitaisi kuitenkin jotain paatoksia tehda, vaihtoehtoina olisi esim. koskenlaskua tai viidakkoretkea. Lauantaina Kathmandussa on iso maoistien lakko, jolloin kaikki paikat ovat kiinni ja tiet suljettu, joten sinne en ainakaan ole viela menossa. En tieda nakyyko lakko taalla mitenkaan. Vapuksi pitaa kuitenkin keksia jotain hauskaa :)

Vaeltamaan!!!

crazyfinns — Wed, 7 Apr 2010 18:26:00 GMT

7.4.2010 Pokhara

Tanaan ollaan Tian kanssa kavelty tuntikaupalla kuumassa ja polyisessa Pokharassa. On hiki, ja jano, ja haaveillaan virkistavasta uima-altaasta. Noh, tama on lastenleikkia siihen verrattuna mita on tulossa, huomenna nimittain lahdetaan bussilla taalta Besi Sahariin, ja sielta alkaa sitten 300km pitka Annapurna Circuit. Viela pitaa kayda ostamassa vahan myslipatukoita yms evaaksi, ja ottaa ylimaaraiset kamppeet rinkasta pois. Luvat kansallispuistoalueelle hankittiin jo eilen, ja tehtiin varustehankintoja, kuten vaellussauvat. Etta on sitten jotain mihin nojata.

Nyt tulee siis varmaan noin 2-3 viikon pituinen tauko sahkopostin lukuun ja blogin paivitykseen, ilmottelen kylla heti kun palaan taas sivistyksen pariin.

Pokhara

crazyfinns — Tue, 6 Apr 2010 00:04:00 GMT

5.4.2010 Pokhara

Eilen oli sitten viimeinen paiva Kathmandussa, joten kavelin sen kunniaksi kaupungin laidalla olevalle buddhalaistemppelille. Edelleen oli suunnistus mielenkiintoista, kun ei taalla tosiaan ole katujen nimia ollenkaan. Siis ei niin etta niita ei vain ole merkitty, vaan niita ei ole. Matkalla ylitin mm. yhden joen, siis ihan siltaa pitkin, ja sita jokea nakojaan kaytetaan myos kaatopaikkana. Kathmandussa ei muutenkaan taida oikein tuo jatehuolto toimia, kaupungilla on siella taalla isoja kasoja (siis monta metria korkeita) roskia. Ilmeisesti niita poltetaan sitten silloin talloin.

No mutta temppeli kuitenkin loytyi, ja perille paastakseen piti viela kiiveta julmetun pitkat ja jyrkat portaat. Hiki tuli. Siella olikin sitten mukava istuskella temppelin hiljaisuudessa ja siemailla kylmaa sitruunasoodaa (siis tottakai temppelissa on kattobaari). Illalla kavin viela ostamassa untuvatakin, etten palellu vuorilla. Ihan "aito" North Facen takki...

Tanaan lahti bussi aamulla seitsemalta kohti Pokharaa. Kuusi tuntia sen piti kestaa, mutta loppujen lopuksi se olikin 7,5 tuntia. Tiet on kapeita ja mutkaisia, valilla parin sadan metrin pudotus ihan vieressa. Tie huononi loppua kohti ja nukkumisesta ei tullut mitaan, heti kun nukahti niin tuli kuoppa ja loin paani ikkunaan.

Reissukaverini Tian kanssa oltiin sovittu etta nahdaan Pokharassa. Tia tuli tanne Intiasta, ja aika sopivasti oltiin perilla melkein samaan aikaan. Kiva kun ei tartte enaa reissata yksin! Huomenna tehdaan viimeiset hankinnat vaellusta varten, sitten katsotaan lahdetaanko keskiviikkona vai torstaina.

Photos: Nepal 2010

crazyfinns — Sun, 4 Apr 2010 21:28:00 GMT

Nepaliin!!!

crazyfinns — Sat, 3 Apr 2010 21:01:00 GMT

Pyyhitaanpa polyt tasta sivustosta pitkasta aikaa, ihme etta tama oli viela olemassa! Paatin siis toteuttaa pitkaaikaisen unelmani, ja matkustaa Nepaliin vaeltamaan. Veikka Gustafssonin retkia Himalajalle on tullut seurattua monta vuotta, ja haaveiltua etta joku paiva paasisin nakemaan naita maailman korkeimpia vuoria paikan paalle. Vuorikiipeilyn jatan kylla niille jotka sen oikeasti osaa, mina tulin tanne vain kavelemaan ja nauttimaan maisemista. Tarkoituksena olisi kiertaa Annapurna Circuit, joka kiertaa nimensa mukaisesti Annapurna-vuoren. Mutta siita lisaa tuonnempana, ensin seikkailen taalla Kathmandussa pari paivaa, ja maanantaina matkustan Pokharaan, jonne reissukaverini Tia matkustaa suoraan Intiasta. Yritin muuten jo eilen paasta nettiin, mutta siina vaiheessa ei ollut sahkoja, joten eipa tietty koneetkaan toiminu. Joku paikallinen tanaan sanoi, etta vedesta ja sahkosta on nyt pulaa (suurin osa sahkosta tuotetaan vesivoimalla), ja taalla onkin ihan normaalia etta jopa 16 tuntia vuorokaudesta ollaan ilman sahkoja! Etta semmonen paakaupunki.

Saavuin Kathmanduun eilen paivalla, ja koska olin varannut hotellihuoneen jo etukateen, minua tultiin noutamaan lentokentalta. Hotellihuone on aika karu kun vertaa hotelleihin joissa tuli vietettya paljon aikaa talvella tyon puolesta. Mutta ei se mitaan, lakanat on puhtaat ja sanky mukava. Ja hinta vain 5 dollaria/yo. Hotellin naapurissa taitaa olla jonkunlainen baari, koska musiikki soi puoleen yohon asti tosi kovalla. Onneksi taalla ei baarit ole sen kauempaa auki. Keskella yota herasin siihen kun joku puhui suomea kadulla ikkunani alla! "Antero, Antero, tuu nyt tanne, jaeotj9EURJRAGldfka" (lopusta en saanut selvaa, olivat tainneet kaverukset ottaa vahan olutta).

Tanaan kavin katselemassa Kathmandun suurinta temppelialuetta, Durbar Squarea. Kun olin kiertanyt kaikki temppelit, istuin yhden korkean temppelin portaiden ylapaassa ainakin tunnin, ja vain katselin maailman menoa. Aikamoista meininkia taalla on, kapeat kujat taynna ihmisia, mopoja, autoja ja kaikenlaisia myyntikojuja. Varien, tuoksujen (ja hajujen) ja aanien sekoitus on melkoinen, mutta siihen nakojaan tottuu akkia. Onneksi olen matkustellut Aasiassa ennenkin.

Tanaan ajattelin valvoa vahan pitempaan kuin eilen (menin jo ennen kasia nukkumaan kun oli yhdet younet jaany valista), kun tiedan etta se musiikki soi kuitenkin taas puoleenyohon. Happy hour viereisessa baarissa itseasiassa alkoi juuri, joten morjens!!!

Hengissa ollaan!

crazyfinns — Thu, 6 Nov 2008 21:55:00 GMT

6.10.2008 Phuket

Heeei, ihan vaan nopea ilmoitus etta hengissa ollaan vaikka ei ole kuulunut mitaan! Ollaan vaan oltu paikoissa joissa ei ole nettia, tai sitten se on todella hidas/kallis. Nyt ollaan Phuketissa, taalla on onneksi vahan paremmat yhteydet, joten yritetaan pistaa tanne kuulumisia lahipaivina.

Chiang Mai ja Mae Sariang

crazyfinns — Sat, 18 Oct 2008 17:32:00 GMT

18.10.2008 Chiang Mai

Jossain vaiheessa mietittiin etta viitsitaanko tulla tanne Pohjois-Thaimaahan ollenkaan, tanne kun on aika pitka matka Bangkokista, mutta onneksi tultiin kumminkin. Taalla on aivan mahtavia paikkoja, ja vaikka Chiang Maikin on melko iso kaupunki, taalla ei ole semmoista kaaosta kuin Bangkokissa.

Chiang Maissa vuokrattiin mopo ja ajeltiin laheisen vuoren paalle jossa on Doi Suthepin temppeli, ja takaisin tulomatkalla kaytiin elaintarhassa. Elaintarhaan piti paasta siksi kun siella on kaksi pandaa, ja niita me ei olla viela missaan ennen nahty. Aika suloisia nallukoitahan ne oli, olisin voinut ottaa yhden mukaan.

Chiang maissa on valtavat iltamarkkinat aina sunnuntaisin, katuja oli suljettu liikenteelta vaikka kuinka, ja kojuja oli kilometrikaupalla. Ihmisiaki oli niin paljon, ettei mitaan oikein voinut pysahtya katsomaan, kun virta vei koko ajan eteenpain. Loydettiin kuitenkin paikallisen taiteilijan koju, jossa oli hienoja maalauksia. Ostettiin sielta upea maalaus, ja aivan pilkkahintaan.

Chiang Maista lahdettiin parin paivan jalkeen bussilla Mae Sariangin pikkukylaan, siella on noin 8000 asukasta. TArkoituksena oli lahtea sielta sitten jonkunlaiselle vaellusretkelle. Chiang maissakin on tarjolla jos jonkunlaista retkea, mutta koskaanhan ei voi mitaan tehda helpomman kautta, ei tyydytty niihin. Mae Sariangiin piti istua melkein 5 tuntia bussissa joka hyytyi joka ikiseen ylamakeen, ja siina vaiheessa olisi kavellen paassyt nopeammin. Perille kuitenkin paastiin ja matkan varrella oli upeita vuoristomaisemia.

Yhdesta majatalosta loydettiin paikallinen opas, joka lupautui viemaan meidat viidakkoon. Paatettiin kuitenkin viettaa ensin yksi paiva Mae Sariangissa ennen vaellusta. Vuokrattiin mopo ja ajeltiin pitkin vuoristoteita, loydettiin pienia kylia, vesiputous ja kuuma lahde.

Vaellusretkelle meidan kanssa lahti myos toinen pariskunta, amerikkalainen Laura ja uusi-seelantilainen Philip. Ensin ajeltiin paikallisbussilla 1,5 tuntia Mae Sam Laep-kylaan, jossa asustaa burmalaisia, kiinalaisia, karen-heimolaisia, muslimeja ja budhalaisia. Kaikki sulassa sovussa. Sielta lahdettiin veneella Salawin-jokea pitkin alavirtaan. Joen toisella rannalla on Burma. Puoli tuntia veneella, ja sitten meidat jatettiin reppuinemme rannalle. Bank (opas) johdatti meidat paivan aikana halki riisipeltojen, tiikki- ja bambumetsien, pienen puron vartta upealle vesiputoukselle. Putouksen alla kaytiin pulahtamassa viileassa vedessa, ja sitten kiivettiin putouksen vierustaa ylos. Koko paiva mentiin ylamakeen, ja maasto oli aika mutaista. Onneksi saa oli hyva, eika satanut, se olisi muuttanut polut aika liukkaiksi.

Neljan aikaan iltapaivalla saavuttiin karen-heimon kylaan mutaisina mutta onnellisina. Viidakossa rampiessa sai naarmuja kinttuihin ja kasivarsiin, mutta mitas silla on valia. Jatkoa seuraa kunhan paasen taas netin aareen, nyt loppuu aika.

Kesaloma!!!

crazyfinns — Fri, 10 Oct 2008 19:34:00 GMT

10.10.2008 Bangkok

Ihan tammonen nopea paivitys tannekin, eli Suomessa kaytiin ja kolme viikkoa meni tosi nopeasti. Eilen sitten Finnair kuljetti meidat tanne Bangkokiin, vaikkakin meinattiin jaada kyydista, tai mina meinasin. Kone oli niin taynna etta Heikki sai paikan ja minun piti viimeiseen asti odotella istumapaikan vahvistusta. Paastiin kuitenkin matkaan ja lento meni ihan mukavasti. Taalla Bangkokissa suunnattiin tietysti tanne vanhalle tutulle Khao san roadille. Yopaikka loytyi D&D Innista, joka on oikein mukava kun katolla on uima-allaskin. Thaimaalaisen ruoan makuun paastiin heti, ja ainakin viela on vatsakin kunnossa. Taalla kun voi ripuli odottaa joka toisen nurkan takana...

Oli niin mukavaa se 10 tunnin istuminen lentokoneessa, etta lahdetaan tanaan viela istumaan 12 lisaa. Bussilla Chiang Maihin, Pohjois-Thaimaahan. Katsotaan sitten mita siella keksitaan.

Loppu lähenee

crazyfinns — Thu, 4 Sep 2008 04:09:00 GMT

4.9.2008 Isle of Colonsay, Skotlanti

No joo, ei sitten IHAN joka viikko tullu kirjoteltua tänne. Olis ollu nimittäin aika tylsää luettavaa, ei olla tehty täällä oikein muuta kuin töitä. Kuusi päivää viikossa ja yleensä 10 tuntia päivässä. Kesäkuun lopulla minulle tuli uusi työtehtävä, nimittäin hotellin omistajan (joka omistaa myös koko saaren) "palveleminen" Colonsayn talolla, jossa Alex asuu perheineen. Onneksi tämä työvuoro oli vain pari kertaa viikossa, koska muutama saarella asuva tyttö teki muut päivät. Alex ja Jane tarvitsivat apua siis sen vuoksi, että kesälomien aikaan he kutsuvat ystäviä (=muita rikkaita ihmisiä) kylään, ja eihän rikkaat ihmiset voi paistaa pekonejaan itse. Tehtäväni oli siis aamulla laittaa pekonit ja tomaatit uuniin, siivota keittiö, tyhjentää tiskikoneet, ja kattaa aamupala. Aamupalan jälkeen piti tietenkin siivota jäljet.

Illalla sitten piti mennä takaisin, ja tehdä illallinen lapsille, laittaa tuli takkaan ja varmistaa että herroille on konjakkilaseja tarpeeksi tarjolla. Onneksi sentään ei tarvinnut kokata aikuisten illallista, mitä nyt kuoria perunoita tms sitä varten. Että semmosta. Olo oli kuin palvelijalla konsanaan, ja odotin joka päivä että minulle tuodaan sisäkön asu. Elokuun lopulla alkoi lapsilla koulut, ja niin loppui myös minun palvelijan vuorot Colonsayn talolla, luojan kiitos.

Elokuun alussa meillä kävi täällä ihan oikeita vieraita. Tammy ja Scott, joiden kanssa tehtiin töitä samalla banaanifarmilla Australiassa. Tammy ja Scott asuvat Glasgown ja Edinburghin välissä, eikä oltu nähty lähes kahteen vuoteen. Tammylla oli jo tosi iso maha, heille syntyy poika lokakuussa. Sattui vielä aivan mahtavat säät ja vietettiin päivä rannalla sekä saaren ympäri ajellen. Kunhan täältä lähdetään parin viikon päästä, käydään Tammyn ja Scottin luona kylässä.

Viime viikonloppuna oli ensimmäinen kerta kun meillä kaikilla hotellin työntekijöillä oli ilta vapaana yhtä aikaa. Se johtui siitä että hotellilla oli häät, ja illaksi meidän pomo oli järjestänyt perinteiset skotlantilaiset tanssit saaren urheiluhallilla. Täällä on itseasiassa ollut "ceilidh" joka lauantai, kesäkuun alusta asti, mutta oltiin Heikin kanssa oltu vain kerran aikaisemmin menossa mukana. Ceilidh on aika samanlainen kuin suomalaiset lavatanssit, tansseja on vaikka kuinka monta erilaista, joitakin tanssitaan pareittain, joitakin jopa 6 hengen ryhmissä.

Täällä alkaa selvästi jo kausi loppumaan, hotellissa on vain 6 asukasta, ja meidän unkarilaiset työkaverit lähti jo kotiin. Minä ja Heikki ollaan seuraavat lähtijät, meillä on enää 9 päivää töitä jäljellä. Saarelta lähdetään pois varmaankin 17. tai 18.9. ensin Tammyn ja Scottin luo, ja sitten Edinburghiin pariksi päiväksi. Suomeen lennetään 25.9. Sitten meillä on pari viikkoa aikaa pistää asiat järjestykseen (asunnon ja työn haku yms..) suomessa ennenkuin lähdetään lomalle 8.10. Jos joku kuulee jostain matkailualan työpaikoista, laittakaa viestiä tänne päin!!! Kohta nähdään taas!!!

Ihmisten ilmoilla

crazyfinns — Sat, 14 Jun 2008 05:47:00 GMT

13.6.2008 Isle of Colonsay

Kerrankin on jotain mistä kirjoittaa, muutakin kuin työt. Päästiin nimittäin käymään Obanissa, ihan yön yli reissulla. Täällä briteissä pitää ulkomaalaisen käydä haastattelussa ennenkuin voi saada "national insurance" numeron, joka liittyy jotenkin verotukseen, ja se on myös vakuutus tapaturmien yms varalta. Tätä varten minun ja Heikin piti lähteä käymään Obanissa. Ei haitannut yhtään, siinä päästiin samalla ostoksille oikeaan ruokakauppaan, kun se ainoa kauppa täällä saarella on aika kallis eikä sieltä saa läheskään kaikkea.

Keskiviikkona astuttiin siis laivaan puolenpäivän maissa, ja 2,5 tunnin päästä oltiin Obanissa ja käveltiin suoraan työnvälitystoimistoon haastatteluun. Haastattelu kesti noin tunnin, ja siellä kyseltiin tarkkaan kaikenlaista, olisi muun muassa pitänyt muistaa mihin aikaan kesästä olin kielikurssilla englannissa 14 vuotta sitten. En ihan muista.

Haastattelun jälkeen käveltiin vähän matkan päähän Bed & Breakfast paikkaan, jonka omistaa meidän työkaverin äiti. Heitettiin rinkat nurkkaan ja lähdettiin kävelylle. Ensin suoritettiin kosmetiikkaostokset Bootsissa, josta mukaan lähti aika iso kassillinen shampoota, hammastahnaa ja kaikenmaailman rasvoja. On kuitenkin mahdollista että seuraavan kerran päästään ihmisten ilmoille vasta syyskuun lopulla kun meidän työsopimus loppuu.

Ja kun kerta oltiin ihan kaupungissa, niin pitihän sitä käydä syömässä jotain mitä saarella ei saa, eli pizzaa. Muutenkin oli parempi että käytiin syömässä ensin ennenkuin lähdettiin ruokaostoksille. Pizza ei ollut maailman paras, mutta kyllä se alas meni. Sitten lähdettiin pitkän kauppalistan kanssa Tescoon. Oltiin kumpikin otettu rinkat mukaan että saadaan kannettua mahdollisimman paljon ruokatarvikkeita, ja ne tuli täytettyä aika tehokkaasti. Colonsayn kaupasta saa kyllä tärkeimmät elintarvikkeet, mutta esim. tuore liha, jogurtti, vihannekset ja hedelmät on parempi hankkia mantereelta.

Yö nukuttiin oikein hyvin ihanan pehmeillä sängyillä, ja aamulla meille oli aamupala valmiiksi katettuna kun herättiin. Tilattiin taksi ettei tarvinnut kantaa kaikkia ostoksia satamaan. Ei se kovin pitkä matka ollut, mutta ostoksia oli aika paljon.... Laiva lähti yhdeksältä aamulla, sitten taas 2,5 tuntia laivalla takaisin Colonsaylle. Ehdittiin vielä kokata makaroonilaatikko ennenkuin piti mennä illaksi töihin.

Ongelmia keittiössä...

crazyfinns — Tue, 27 May 2008 20:05:00 GMT

26.5.2008 Isle of Colonsay

Niin se aika menee, kohta on jo kesäkuu. Täällä sama meininki jatkuu, töitä töitä ja töitä. Onhan meillä se yksi vapaapäivä viikossa, mutta sekin menee aina ihan liian nopeasti. Vapaapäivinä ollaan yleensä retkeilty, sään salliessa siis. Pari viikkoa sitten kävelimme Oronsayn saarelle, jonne pääsee vain silloin kun laskuvesi sattuu olemaan suotuisa. Ja sinä päivänä se oli. Nimittäin 3 tuntia laskuveden molemmin puolin, oli mahdollista kävellä Colonsaylta Oronsaylle. Tosin oltiin aika ajoissa liikenteessä, ja vesi ei ollut ihan ehtinyt laskea tarpeeksi, joten vaihtoehtoina oli odottaa että se laskee, tai ottaa kengät pois ja kävellä pari sataa metriä todella kylmässä Atlantin vedessä. Otettiin kengät pois.

Vietettiin todella hieno päivä Oronsaylla, siellä ei ole oikeastaan paljon mitään muuta kuin lampaita, ja yksi entinen linnoitus. Löydettiin upea ranta jolla ei ollut ketään muita, pidettiin siellä piknikki ja jatkettiin matkaa. Seuraavana vapaapäivänä käveltiin Colonsayn upeimmalle rannalle Kiloran Bayhin.

Tänäänkin meillä piti olla vapaapäivä, ja minulla onkin, mutta koska pääkokkimme Kevin mursi jalkansa pelatessaan jalkapalloa, Heikin vapaapäivä peruuntui. Kevin on nyt Obanin sairaalassa hoidossa, ja tulee takaisin joskus tällä viikolla. Jalka on kuulemma murtunut kolmesta kohtaa, joten Kevin ei hetkeen tule töihin. Keittiössä on vain kolme henkilöä töissä, Kevin, Heikki ja Attila (Unkarista). Kevin on ainoa jolla on kokin koulutus. Meiltä ei siis kohta varmaan saa muuta kuin lammaspataa ja keittoja…

Joko esittelin meidän kämppikset? Grace ja Bobby muutti tänne meidän kämppään pari viikkoa sitten. Gracen isä on hotellin baarin pyörittäjä, ja meidän naapuri. Grace oli aikaisemmin lentoemäntä, mutta ilmeisesti kyllästyi olemaan koko ajan pois kotoa, täällä hän hoitaa mökkien siivoamisen. Bobby on yleismies-Jantunen, joka korjaa kaiken. Eli heidän kanssaan jaetaan tämä meidän kahden makuuhuoneen kivitalo.

Keskiviikkona saadaan lisää porukkaa meidän työtiimiin, kun James ja Fran (jotka tavattiin jo Australiassa) saapuvat tänne. Tämäkin pariskunta on jo kiertänyt maata ainakin pari-kolme vuotta (yhteen menoon), ja viimeisin seikkailu tapahtui Filippiineillä, josta he sitten ostivat saaren. Ihan oikeesti.

Ollaan tehty täällä sen verran pitkää päivää että on väkisin jo alettu miettimään että minne mennään lomalle kun työt täällä loppuu. Loma on nimittäin varmasti tarpeen siinä vaiheessa. Mutta kun maailmassa on ihan liikaa paikkoja minne haluaisi mennä. Onko se sitten Meksiko vai Kaakkois-aasia, Las Vegas vai Karibia, saa nähdä….

Gallery: Skotlanti

crazyfinns — Sun, 4 May 2008 20:24:00 GMT

Time flies when you´re having fun, hey!

crazyfinns — Sun, 4 May 2008 19:59:00 GMT

4.5.2008 Isle of Colonsay

Viikko meni taas tosi nopeasti, niin kuin meidän kollega Australialaisella mangofarmilla sanoi: "Time flies when you´re having fun, hey???" Ja niinhän se lentää kun on suurimman osan ajasta töissä. Heikillä alkaa keittiötyöt sujua, eilen oli tosi kiireinen ilta ravintolassa, ja hyvin pojat pärjäs. Pääkokki Kevin osaa hommansa ja häneltä löytyy kärsivällisyyttä opettaa asioita.

Meidän jokaviikkoinen vapaapäivä on keskiviikko, ja ensimmäisenä vapaapäivänä lähdettiin kävelyretkelle tutustumaan saareen. Täällä on paljon kävelyreittejä, ja oikeastaan täällä voi kävellä missä vain. Aurinko paistoi ja oli lämmintä kun lähdettiin kohti golfkenttää, ja sen kohdalta suunnattiin Ardskenish niemeä kohti, ja sieltä Strandille. Strand on ranta saaren eteläpäässä, ja kun on laskuvesi, sieltä voi kävellä 1,5km pitkää hiekkadyyyniä pitkin Oronsayn saarelle. Kun saavuttiin Strandille, alkoi sataa kaatamalla vettä. Onneksi saatiin autokyyti takaisin hotellille, muuten oltaisiin kastuttu aika perusteellisesti.

Pikkuhiljaa ollaan tutustuttu saaren asukkaisiin, ja niitähän ei ole kuin sata, joten kaikki tuntee toisensa. Hotellin pubi kun on ainoa koko saarella, se on kokoontumispaikka niin saarelaisille kuin vierailijoillekin. Täällä ei pääse tapahtumaan mitään ilman että kaikki tietäisi siitä. Jos haluaa pitää salaisuuksia, niitä ei kannata kertoa kenellekään.

Asustellaan talossamme ainakin toistaiseksi kahdestaan, mutta todennäköisesti jossain vaiheessa saadaan kämppiksiä. Ensi viikolla tulee ainakin kaksi uutta työntekijää, ja pian alkaakin olla enemmän kiirettä. Oli hyvä että tultiin tänne vähän aikaisemmin, ja ehdittiin oppia hommat ennenkuin alkaa olla tosi kiirettä.

Jos muuten joku innostuu lähtemään käymään täällä, niin Ryan airilla pääsee halvimmalla Tampere- Lontoo - Glasgow, me maksoimme vain 50 euroa/suunta/hlö. Finnair lentää Helsingistä Edinburgiin, mutta se taitaa olla aika kallis. Glasgowsta pitää tulla junalla Obaniin, joka on pieni kaupunki tuolla rannikolla, ja sieltä sitten lautalla tänne saarelle. Majoitusta täältä löytyy monenlaista. Halvin on reppureissaajille tarkoitettu hostellin tyylinen talo, joka taisi olla 13 puntaa/yö/hlö. Eli se taitaa olla vajaa 20 euroa. Sitten löytyy mökkejä vaikka minkälaisia ja minkä kokoisia. Jos joku innostuu, ilmotelkaa niin autetaan täältä suunnasta järjestelyissä. Luontointoilijoille ja muuten vaan ulkoiluihmisille tämä on paratiisi, ja lintubongareillekin löytyy bongaamista vaikka kuinka.

Tässä tämän viikon raportti, lisää taas ensi viikolla. Niin ja katsokaa myös kuvat.

Gallery: Sveitsi

crazyfinns — Sun, 27 Apr 2008 05:24:00 GMT

Suomesta Skotlantiin

crazyfinns — Sun, 27 Apr 2008 04:51:00 GMT

26.4.2008 Isle of Colonsay

Niin se vaan mennä hujahti melkein kaksi vuotta reissussa, ja tuli aika palata Suomeen. Tosin vain käymään. Viimeise viisi kuukautta reissusta vietettiin Phuketissa Thaimaassa, ja siellä elo oli niin arkista että ihan unohdettiin että meillä on tämä matkapäiväkirja. Ei tuntunut siltä että oltaisiin matkalla. Phuketista lähdettiin maaliskuun lopulla, ja eihän sitä kotimatkaakaan voinut lyhintä reittiä tehdä, vaan käytiin ensin Hong Kongissa toteamassa että se ei ole ollenkaan kiva paikka. Lontoossa ehdittiin käydä sen verran että kahviteltiin entisen opiskelukaverin kanssa, ja sieltä sitten reiluksi viikoksi Sveitsiin juhlimaan kavereiden häitä.

Zürichistä sitten viimein lennettiin Helsinkiin 5.4. Kaksi viikkoa Suomessa meni ihan liian nopeasti, mutta eipä sitä olisi pitempään viitsinyt toisten nurkissa asustella. Matka kohti Skotlantia alkoi 21.4.

Ryan airilla päästiin huippuhalvalla Lontooseen, siellä kärvisteltiin Stanstedin lentokentän kylmällä kivilattialla yksi yö, ja jatkettiin aamulla Glasgown kaupunkiin Skotlantiin. Silmät ristissä unettoman yön jäljiltä juostiin ympäri kaupunkia koko päivä hoitamassa asioita. Illalla uni tuli jo ennen yhdeksää...

Aamulla matka jatkui junalla kohti Obanin pikkukaupunkia, josta sitten jatkettiin vielä lautalla tänne saarelle. Onneksi sää oli hyvä, eikä pahoinvointia tarvinnut pelätä. Pari kuukautta sitten oli kuulemma viikon niin huono keli, ettei lautta kulkenut ollenkaan. Ja sehän tarkoittaa täällä sitä, ettei tänne saada myöskään ruokaa lisää mistään. Leipä oli loppunut saaren ainoasta kaupasta saman tien.

Hotelli (www.thecolonsay.com) jossa ollaan töissä, on vain noin 300 metriä laiturista, jolle lautta tulee. Lähellä on myös se saaren ainoa kauppa, sekä "city hall", jossa voi mm. pelata sulkapalloa ja jossa järjestetään silloin tällöin perinteisiä Skotlantilaisia tansseja. Asuntona meillä on kivinen paritalo, jossa tällä hetkellä meillä on kaksi unkarilaista kämppistä. Ensi viikolla saamme talon ihan kokonaan itsellemme, kun kämppikset jatkaa matkaa. Talo on tosi kylmä, onneksi on sähköpatterit ja takka, niillä saa vähän lämpöä aikaiseksi. Ja paksut täkit. Pihalla kuljeskelee lampaita, niitä on paljon joka puolella saarta. Kukkoja ja kanoja löytyy myös, ja eilen kun ajettiin rannan ohi, se oli täynnä lehmiä. Täällä on yksi päällystetty tie, joka on yhden auton levyinen. Ajaessa pitää olla varovainen, lampaat kun päättää seistä keskellä tietä, ne ei siitä tajua liikkua vaikka kuinka painaisi torvea.

Ensimmäinen työpäivä kierrettiin saarella olevia vuokramökkejä, ja laiteltiin niitä valmiiksi seuraavia asukkaita varten. Tänään Heikki aloitti kokin uransa keittiössä, ja hyvin näytti pärjäävän kun kävin kurkkaamassa. Opettajana on Kevin, jolla on tosi vahva skottiaksentti, vähän vielä lisää vaikeusastetta. Minä tutustuin siivouspuoleen täällä hotellissa, mankeloin lakanoita ynnä muuta mukavaa. Hotellissa on vain yhdeksän huonetta, joten ihan hirveästi siivottavaa ei ole. Nyt on vielä aika hiljaista, mutta ensi kuun alussa kuulemma vilkastuu.

Säästäkin pitää aina kirjoittaa jotain. Täällä se on aika samanlainen kuin Suomessa. Yhden päivän aikana saatetaan saada sadetta ja tuulta, sekä auringonpaistetta. Päivät on täälläkin jo aika pitkiä, kello on nyt jo puoli 9 illalla, ja vielä aurinko paistaa.

Yritetään nyt kirjotella tänne vaikka kerran viikossa, ja kuvia tulee varmasti laitettua paljon, sen verran upeat on maisemat. Ensi viikkoon siis!

Meidän osoite on: 2 Squint Street, Isle of Colonsay, Argyll, PA617YW, Scotland.

Gallery: Phuket 2007-2008

crazyfinns — Sat, 22 Dec 2007 14:29:00 GMT

Gallery: Vietnam ja Kampotza

crazyfinns — Sat, 27 Oct 2007 14:53:00 GMT

Sataa sataa ropisee...

crazyfinns — Thu, 11 Oct 2007 13:20:00 GMT

11.10.2007 Siem Reap, Kampotza

Ollaan oltu taas muka niin kiireisia etta ei olla ehditty kirjottaa aikoihin, joten tassa nyt tiivistetysti viimeisen kuukauden tapahtumat:

6.9. 32 tunnin laivamatka Floresista Balille Pelnin matkustajalaiva Tilonkabilalla. Meilla oli oma hytti jossa oli televisio ja vessa ja suihku, joten vahan kuin ruotsin laivalla. Tax free myymala puuttui.

10 paivaa Balilla, hyvin pitkalti vaan rentoutuen ja aunringosta nauttien. Yhtena paivana vuokrattiin mopo ja kaytiin ajelemassa Balin etelakarjessa, oppaana meilla oli Kimmo, entinen tyokaveri Elamystaikureilta. Kimmo asuu Balilla, joten paikat on tuttuja. Tutkittiin kaikki legendaarisimmat surffipaikat, Uluwatu, The Impossibles, Dreamland...(siis ihan vaan katsottiin, aloittelijoilla ei ole asiaa veteen naissa paikoissa)

Kaksi paivaa Kuala Lumpurissa, oikeastaan vaan sen takia etta ehdittiin saada Thaimaan viisumi. Sitten mietittiin mita tehdaan kolme viikkoa ennenkuin mennaan Thaimaahan, ja paatettiin lentaa Hanoihin, Vietnamiin.

Hanoissa vietettiin pari paivaa, mutta eipa se mikaan ihmeellinen paikka ollut. Kaupunki muiden joukossa. Otettiin kahden paivan retki Halong Bayhin, joka on kuuluisa kalkkikivi muodostelmistaan. Bussimatkalal Halong Bayhin opas ilmoitti etta sinne on tulossa taifuuni, joten matka pitaa lyhentaa yhteen paivaan. Istuttiin siis 4 tuntia bussissa ihan vaan etta paastaan neljaksi tunniksi kiertelemaan Halong Bayta laivalla, ja koko ajan tuli vetta ihan kaatamalla. Saatiin onneksi rahoja takaisin, eli ei sentaan maksettu kahden paivan retkesta.

Hanoista mentiin yobussilla Hueen. Siella viihdyttiin pari paivaa, ja tavattiin myos joukko suomalaisia sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka olivat harjoittelussa paikallisessa sairaalassa. Saatiin maistella pitkasta aikaa ruisleipaa ja salmiakkia, ihanaa!!! Kiitos vaan tytoille siita. Huessa kaytiin kiertelemassa entisen hallitsijan asuinpaikassa, Forbidden purple city, ja laivaretkella jokea pitkin. Joen varrella on hallitsijoiden hautakammioita, joita kaytiin katsomassa. Silloin muuten satoi.

Huesta jatkettiin matkaa Hoi Aniin, jossa on melkein pakollista teettaa vaatteita. Kylassa on nimittain yli 200 raataliliiketta. On ainakin valinnan varaa. Itse teetin silkkimekon, joka tuli maksamaan huikeat 25 euroa. Ja tuli muuten hyva. Hoi Anissa satoi melkein koko ajan, joten hotellihuone tuli aika tutuksi. Sen verran sade lakkasi etta ehdittiin pyorailla Hoi Anin rannalle (3km) ja takaisin kylaan.

Hoi Anista seuraava pysakki oli Nha Trang. Vietnamin suosituin rantakohde. Oltiin oltu siella melkein tunti, kun paatettiin etta lahdetaan heti seuraavana aamuna eteenpain. Mita tekee rannalla jos ei aurinko paista?

Nha Trangista bussilla Dalatiin, jossa oli aika kylma. Kaupunki on vuorilla 1400 metrin korkeudessa. Sieltakin jatkettiin matkaa heti seuraavana aamuna Saigoniin. Saigonissa meita odotti Spartaco, amerikkalais-italialainen kaveri joka tavatiin Australiassa. Saigon vaikutti heti mukavalta paikalta, ja vietettiinkin siella 3 tosi mukavaa paivaa. Joukkoon liittyi myos skotlantilainen Mike. Saigonissakin satoi, mutta ei onneksi ihan koko aikaa.

Suomalaiset saavat olla Vietnamissa 15 paivaa ilman viisumia, joten meidankin piti valitettavasti ruveta suunnittelemaan maasta poistumista. Paatettiin ottaa kahden paivan matka Mekongia pitkin Kampotzan puolelle. Mike lahti myos mukaan, ja muutaman oluen seka suostuttelun jalkeen myos Spartaco pakkasi laukkunsa ja sitten mentiin. Matkan varrella kaytiin kelluvalla marketilla (myyjat istuu veneessa joen varrella), nahtiin kokonainen kelluva kyla, ja satoja lapsia vilkuttamassa joen varrella kun mentiin ohi. Rajan ylitys meni sujuvasti, ja kahden paivan matkustamisen jalkeen saavuttiin Phnom Penhiin. Ja silloin satoi niin kovasti etta tiet lainehti.

Kampotzalaiset ovat kokeneet kovia Khemr Rouge-armeijan aikaan, kaytiin katsomassa kuuluisimmat nahtavyydet: killing fields, jossa KR:n porukka on tappanut tuhansia ihmisia. Joukkohautoja on kaivettu ylos joka puolelta, joten koko paikka on taynna isoja monttuja. Maasta pilkisti vaatteen riekaleita, ja jopa luun kappaleita. Jos ei killing fieldsin jalkeen ole viela masentunut, niin S.21 vankilan jalkeen on varmasti. Siella tama sama Khemr Rouge on kiduttanut ja tappanut kampotzalaisia. Aika kammottava paikka.

Kolme paivaa Phnom Penhissa oli tarpeeksi, ja taas lahdettiin istumaan bussiin. Matka tanne Siem Reapiin kesti noin 8 tuntia. Ja koko paivan satoi. Nyt paistaa aurinko, ja toivottavasti myos huomenna, koska silloin mennaan koko paivaksi kiertelemaan Angkor Watin temppeleita.

Upeita maisemia, tuskaisia bussimatkoja

crazyfinns — Tue, 18 Sep 2007 17:39:00 GMT

18.9.2007 Surabaya, Jaava, Indonesia

Viimeksi paastiin muistaakseni siihen asti kun saavuttiin Floresiin Peraman laivalla. Laiva saapui Labuan Bajon pieneen kalastajakylaan, josta lahdettiin heti etsimaan majoitusta. Ekaksi yoksi loydettiin ihan kamala rotankolo, josta viela jouduttiin maksamaan ihan liikaa. Kaikki muut paikat oli taynna. Heikkiin iski viela kaiken lisaksi turistiripuli kuumeen kera, joten ei hyvin alkanut meidan Floresin etappi.

Juhani, Jari ja Pete oli suunnitellut lahtevansa ensimmaisella lennolla Floresista takaisin Balille, mutta ei se onnistunutkaan ihan niin helposti, liput sai vasta neljan paivan paahan. Paatettiin sitten porukalla lahtea katsastamaan tunnin venematkan paassa oleva Seraya Island. Seraya olikin loistava valinta, sinne olisi voinut jaada pitemmaksikin aikaa, mutta oltiin kuitenkin vain 3 yota. Pienella saarella on vain (muistaakseni) 13 bungalowia seka ravintola. Saarella oli sahkot vain iltaisin 6-10, ja vessanhuuhteluvesi piti kantaa amparilla meresta. Ravintolassa ruoka piti tilata ainakin tuntia aikaisemmin, ja jos halusi esim kanaa, se oli tilattava edellisena paivana. Ruoka oli hyvaa, olut kylmaa, ranta upea ja snorklaus loistavaa. Mita sita muuta tarvitsee...?

Mutta oli kuitenkin lahdettava eteenpain, koska sen verran meillakin oli aikataulua, etta 6.9. mennessa oli kaytava paikat jotka haluttiin nahda, ja lahtea sitten Pelni-laivalla Balille. Mentiin takaisin Labuan Bajoon, josta pojat paasi vihdoin lentamaan takaisin Balille ja surffaamaan. Me varattiin bussiliput Bajawaan.

Bajawa on pieni kyla Labuan Bajosta noin 256 km itaan, ja se on vuorilla 1500m korkeudessa. Ei varmaan tarvitse kertoa enempaa kuin etta bussimatka kesti 11 tuntia. Siita voitte paatella minkalaisia tiet on. Flores on tosi vuoristoinen saari, ja maisemat on kieltamatta hienoja, mutta kaikki ne kukkulat matkan varrella hidastaa matkantekoa.

Bajawassa oltiin kaksi yota. Tavattiin ekana iltana saksalainen poika, joka matkusti yksin, ja paatettiin palkata porukalla seuraavaksi paivaksi opas ja auto. Bajawan nahtavyys on sen ymparilla olevat perinteiset Ngada-ihmisten kylat, joissa mm. kudotaan perinteisia ikat-kankaita. Aloitettiin kierros reippaillen Wawo Muda-tulivuorelle, joka poksautti huippunsa ilmaan vuonna 2001. Sen jalkeen kaytiin Luban ja Benan perinteisissa kylissa. Meilla oli todella hyva opas, joka on itsekin kotoisin samanlaisesta kylasta, joten saatiin aikamoinen luento kaikesta kyliin liittyvasta. Talojen rappusilla istuvat ryppyiset mummot pureskelivat beetlenutia (en tieda mika se on suomeksi...), joka varjaa hampaat ja ikenet verenpunaisiksi...

Benan kylan jalkeen meidan oli tarkoitus lahtea takaisin Bajawaan, mutta oppaamme Johannes kysyi jos haluttaisiin viela kayda yhdessa kylassa katsomassa ikat-kankaita. Tottakai haluttiin, olin itsekin suunnitellut ostani jonkunlaisen ikat-kankaan. Sopiva loytyi ja hintakaan ei ollut liian kova. Koko kyla keraantyi meidan ymparille ja meidan opas naytti viela kuinka perinteiset kankaat puetaan paalle. Siina sivussa saatiin kutsu kahville, joka tietenkin otettiin vastaan. Sitten sita istuttiinkin jo kylan vanhimpien kanssa sumpilla. Kahvi on Floresissa oikein hyvaa, sita kun kasvaa siella puskissa vahan joka puolella. Kun kahvit oli juotu, saatiin viela isot annokset riisia ja possua. Possu oli valmistettu isoa seremoniaa varten (uuden rakennuksen siunaus), joka olisi parin paivan paasta. Hyvaa oli, ei vain oikein olla totuttu syomaan sormin. Siihen oli hyva lopettaa Bajawan kierros.

Taas oli luvassa bussissa istumista, ja hirvitti jo valmiiksi. Tosin oli ihan kiva lahtea Bajawasta, koska siella oli tosi kylma. Bussi tuli tietysti taas ihan tayteen, meidan lisaksi siella oli vain kaksi muuta lansimaalaista. Meidan penkin alla taisi olla kanoja, ainakin sellainen kotkotus sielta kuului. Katolle lastattiin hirvea maara tavaraa, ja mm. kaksi vuohta. Keskikaytava oli taynna riisisakkeja ja pahvilaatikoita, seka niiden paalla istuvia ihmisia. Meilla kavi tuuri kun paastiin bussiin ensimmaisten joukossa ja saatiin valita paikat oven vieresta.

Bussimatka Monin kylaan piti kestaa 6 tuntia. Se kuitenkin kesti 8. Tiet oli viela pahempia kuin Labuan Bajosta Bajawaan, ja sen huomasi siitakin etta paikalliset alkoivat oksennella hyvin pian Bajawasta lahdon jalkeen. Pienet siniset oksennuspussit vaan rapisi kun niita heiteltiin ikkunasta tien varsille. Jotta olisi viela vahan arsyttavampaa, soitetaan bussissa koko matkan ajan indonesialaista poppia, mika on suomalaisen korvaan aika pahan kuuloista. Linja-autossa on tunnelmaa.... Paasiin kuitenkin perille, ja todettiin heti, etta Monin kyla oli oikein mukava. Syy miksi sinne mentiin, oli Kelimutu-tulivuori, jonka kraaterissa on kolme erivarista jarvea.

Monin "keskustassa" tavattiin vanha tuttu Johannes, saksalais-australialainen mies, joka oli yhta aikaa Perama-laivalla. Johanneksen majapaikan isanta Sylvester kutsui meidat heti kana-barbequelle illaksi, ja mehan mentiin. Heti kun sahkot tuli paalle illalla, Sylvester viritti sahkopianonsa valmiiksi ja soitti (+lauloi) kaikki mahdolliset hitit reggaesta rokkiin niin etta koko kyla raikasi. Sylvesterin kaksi pienta poikaa jaksoi tanssia koko setin ajan iso hymy naamalla.

Johannes lahti meidan kanssa Kelimutulle seuraavana aamuna, sinne piti ottaa autokyyti. Kaytiin katsomassa maisemat, ja oli kylla pieni pettymys. Ollaan ehka nahty jo niin monta tulivuorta ettei niista jaksa enaa niin innostua. Mount Bromo Jaavalla oli hienompi. Sita paitsi siella oli vain kaksi erivarista jarvea, yksi oli turkoosi, ja kaksi muuta coca colan varisia. Tulipahan istuttua 19 tuntia bussissa sita varten. Kaveltiin vuorelta alas, ja matkan varrella oli yksi ihan hieno vesiputous.

Labuan Bajoon mentiin takaisin ihan yksityisautolla. Autossa oli myos australialainen nainen, joka oli menossa samaan paikkaan, joten kyyti maksoi suurinpiirtein saman verran kuin bussi. Ei enaa bussimatkoja Floresissa, kiitos.

Labuan Bajosta kaytiin paivaretkella Rincalla, katsomassa Komodon varaaneja, ja viela sukeltamassa kahtena paivana. Italialaiset sukeltajat suositteli uutta firmaa, Divine Diving, joten paatettiin kayttaa sita. Kyseisen firman divemaster Daniel Yusuf (paikallinen) on sukeltanut Komodolla jo 10 vuotta. Ekana paivana kaytiin Sabolo- ja Sebayur-saarilla tekemassa helpot sukellukset, kun edellisesta kerrasta on jo aikaa. Nakyvyys oli tosi hyva, ja korallit seka kalat hienoja. Nahtiin mm. muutama iso pumbhead parrotfish ja yksi ihan pikkuinen merihevonen.

Toisen paivan sukellukset kaytiin tekemassa Komodon kansallispuistossa, eka kohde oli Tatawa, ja se oli virtasukellus. Toinen paikka oli kuuluisa Batu Bolong, iso pinaakkeli, josta nakyy pinnalla vain pieni kivikasa. Sukelluksen jalkeen meilla oli molemmilla hymy korvasta korvaan, nahtiin nimittain ensimmaisen kerran haita (whitetip reef shark) ja ihan sukelluksen viime metreilla Manta ray!!! (anteeksi, en ole varma mika se on suomeksi, joku rausku kai..) Voidaan kylla lampimasti suositella sukeltamista Komodolla, kaikki muutkin sukeltajat kehuivat sita yhdeksi parhaimmista paikoista maailmassa!

6.9. oli aika lahtea FLoresista takaisin kohti Balia, Pelni laiva lahti 2 tuntia myohassa. Se onkin sitten eri tarina... Laitetaan kuvia heti kun paastaan vahan nopeamman netin aareen.

Peramalla paasee

crazyfinns — Mon, 10 Sep 2007 12:37:00 GMT

10.9.2007 Kuta Beach, Bali

....Jatkuu..

Oltiin varattu laivamatka Floresiin jo hyvissa ajoin, ja se oli hyva, matkat ovat ilmeisesti suosittuja ja meidankin laiva oli taysi, 33 ihmista. Matka alkoi Senggigista 19.9. kun hypattiin Peraman bussiin (Perama on yritys joka jarjesti matkan) ja suunnattiin Lombokin itarannalle, josta laiva lahtisi. Samalle reissulle lahti myos kolme muuta suomalaista (Juhani, Jari ja Pete) jotka oltiin jo tavattu Gililla. Bussimatkan varrella pysahdyttiin perinteisessa kylassa jossa paikalliset tekevat saviastioita. Sita kaytiin ihmettelemassa hetken aikaa, ja Juhani tekaisi itselleen tuhkakupin. Hienoa Juhani!

Lombokin itarannikolla Labuan Lombokissa noustiin vihdoin laivaan, ja seilattiin reilun tunnin verran Peraman omalle pikku saarelle, jossa vietettaisiin ensimmainen ilta. Saarella sai lekotella rannalla, snorklata, pelata lentopalloa, meloa kanootilla tai mita nyt kukakin halusi tehda. Auringon laskiessa alkoi tonnikala-barbeque olla valmis, ja saatiin oikein maittava illallinen. Peraman pojat soittivat ja lauloivat, eivat kovin hyvin, mutta lauloivat kuitenkin. Yksi italialainen mammakin innostui laulamaan jotain omalla kielellaan. Meitakin pyydettiin esittamaan jotain suomalaista, mutta ei sitten paasty missaan vaiheessa yhteisymmarrykseen mita lauletaan, joten se sitten jai...Peraman saarelta lahdettiin takaisin laivalle, ja yon aikana seilattiin seuraavaan paikkaan.

Laivalla oli mahdollista yopya joko hytissa, tai kannella. Pienen budjetin matkaajina otettiin tietenkin vain kansipaikat. Ekana iltana haluttiin tietenkin menna nukkumaan ylakannelle, joka on siis taivasalla. Mikas sen hienompaa kuin katsella tahtia ja nukahtaa siihen kun raikas merituuli viilentaa mukavasti. Sita se oli siis ensimmaisen tunnin. Sitten alkoi tuuli yltya vienosta henkayksesta riepottelevaksi puhuriksi ja vetta lensi aalloista kannelle asti. Siina vaiheessa siirryin sisatiloihin, mutta Heikki ja Pete jai sitkeasti kannelle. Laiva oli puusta tehty, joten sisallakin oli jannat paikat kun aallot vaan kasvoi, paatti nitisi ja natisi siihen malliin ettei tiennyt kestaako se aamuun asti. Kai siina kuitenkin jossain vaiheessa vahan nukahti, ja aamun valjetessa kelikin tietysti tyyntyi.

Aamupalan jalkeen meidat ajettiin pikkujollalla taas uudelle saarelle, jossa nahtavyytena oli suolavesijarvi keskella saarta. Kaikki oli aika poikki edellisen yon jaljilta, joten kukaan ei oikein jaksanut innostua jarvesta. Eika se kylla mikaan ihmeellinen ollutkaan. Kaytiin kylla uimassa ja ihan virkistavaa se oli. Uinnin jalkeen mentiin taas takaisin laivalle. Semmoinen oli Satonda island.

Oltiin varmaan pari tuntia jaljessa aikataulusta yon kovan kelin takia, joten paivan toisessa kohteessa Donggo-beachilla (Sumbawa) oltiin vasta tunti ennen auringonlaskua. Kaytiin kuitenkin vahan snorklaamassa, ja kerattiin rannalta iso pussillinen tosi hienoja simpukoita. Nahtiin pari myos pari villihevosta. Sitten taas takaisin paatille, illallinen ja nukkumaan.

Yon aikana ajeltiin edelleen itaan, kohti Komodon kansallispuistoa. Nyt ei onneksi keikuttanut niin paljoa, ja saatiin ihan hyvin nukuttua. Aamupala saatiin nauttia Komodon upeissa maisemissa. Saaret on siella aika karuja,ei ollut kuulemma satanut ollenkaan huhtikuun jalkeen. Komodolle paasya oltiin odotettu aika kovasti, siella paastaisiin vihdoin nakemaan luonnossa jattilaisvaraaneja, joista on katsonut niin monta luontodokumenttia. Kaytiin reilun tunnin kavelylla oppaan kanssa, jonka aikana oli tarkoitus bongata liskoja. Ei nakynyt. Nahtiin kylla mm. peuroja ja yksi villisika. Oltiin aika pettyneita, tata oltiin odotettu niin kauan. Mutta onneksi kansallispuiston paamajan kulmilla makoilee aina muutama laiska yksilo, koska sielta tulee ruoan haju. Siella nahtiin kolme aika isoa liskoa ja saatiin pakolliset kuvat.

Kavelyretken jalkeen siirryttiin laivalla Komodon Red beachille, jossa paastiin taas snorklaamaan. Korallit oli upeampia kuin missaan aikaisemmin, ja kaloja ihan alyttomasti. Paras paikka missa ollaan ikina snorklattu. Olisi ehdottomasti pitanyt olla vedenpitava kamera, mutta eipa ollut. Sinne olisi voinut jaada pitemmaksikin aikaa, taidettiin viettaa siella vain noin tunti. Taas laivalle ja nokka kohti Labuan Bajoa (Flores). Perilla oltiin neljan aikaan iltapaivalla, ja siihen paattyi taas yksi etappi. Floresin seikkailuista seuraavassa jutussa.....

Rentoutumista Gili-saarilla

crazyfinns — Mon, 10 Sep 2007 12:18:00 GMT

10.9.2007 Kuta Beach, Bali

Nyt on mennyt taas niin pitkaan siita kun ollaan viimeksi kirjoitettu tanne, etta pitaa laittaa ainakin pari erillista tarinaa. Taidettiin viimeksi jaada siihen etta oltiin taalla Kutalla, jatketaan siita. Samassa hotellissa oli muitakin suomalaisia, joten otettiin ranta haltuun joka paiva vahan isommalla porukalla. Viisi paivaa vietettiin Kutalla, sen jalkeen alkoi taas tuntua silta etta pitaa vaihtaa maisemaa. Koko hotellin suomalaisporukka siirtyi vahitellen Lombokin kautta Gili Trawanganille, jossa oltiin viime vuonnakin viikon verran.

Niille jotka ei tieda, niin Gili saaret on kolme ihan pienta saarta Lombokin luoteiskulmassa. Niista suurin on Gili Trawangan. Tosin senkin ympari kavelee 1,5 tunnissa. Jos kavelee rivakasti. Saarilla ei ole autoja eika mopoja, ainoastaan hevoskarryja ja polkupyoria. Siella ei ole oikeastaan muuta tekemista kuin maata rannalla ja snorklata. Ja niinhan me tehtiin, 10 paivaa. Jostain syysta Gili T:n suomalaisvaesto kasvoi paiva paivalta, ja parhaimmillaan meita oli siella 16! Se on aika paljon noin pienelle saarelle jossa turisteja ei muutenkaan ole ihan alyttomia maaria.

Gilien tunnelmaa ei voi sanoin kuvailla, se pitaa itse kokea. Rennompaa paikkaa ei ole viela tullut vastaan. Paivat ollaan rannalla ja nautitaan auringosta, seka aivan loistavasta snorklauksesta. Illalla istutaan tuntikaupalla millon missakin ravintolassa nauttien hyvasta ruoasta, etenkin kala ym. merenelavat ovat todella tuoreita. Tonnikalaa, snapperia, hummeria, barracudaa, katkarapuja.... Ja jos tanssijalkaa kutkuttaa, niin lahes joka ilta loytyy jostain joku paikka jossa voi kayda heilumassa musiikin tahdissa.

Gileilta lahdettiin 18.8. Senggigiin (Lombok), jossa oltiin vain yksi yo, siella ei ole pahemmin mitaan tekemista, vaikka onkin Lombokin parhaita (?) rantalomakohteita. 19.9. oli paiva jota oltiin odotettu pitkaan, vihdoinkin alkaisia 3 paivan laivamatka kohti itaa, Komodoa ja Floresia.

Paluu paratiisiin

crazyfinns — Mon, 6 Aug 2007 19:44:00 GMT

6.8.2007 Kuta beach, Bali, Indonesia

Ensimmainen paiva Indonesiassa meni matkustaessa, ensin lento Kuala Lumpurista Surabayaan (Ita-Jaavalla), jossa meidan piti olla yksi yo. Lentokentalla paatettiin kuitenkin jatkaa viela matkaa Probolinggoon, josta saisi seuraavana paivana kyydin Gunung Bromo-tulivuorelle. Probolinggossa bussi jatti meidat matkatoimiston eteen, ja toimiston seta myi meille samantien matkan tulivuorelle, oltiin niin vasyneita ettei jaksettu vaittaa vastaankaan. Eka yo Indonesiassa vietettiin siis tulivuoren kraaterin reunalla Cemoro Lawangin kylassa (2200m).

Yo oli todella kylma, onneksi oli viela makuupussit matkassa. Heratys yolla 4.30, ja viidelta oltiin jo jeepissa matkalla kraaterin reunan korkeimmalle kohdalle katsomaan auringon nousua. Maisemat oli upeat, melkein epatodelliset. Auringonnousun jalkeen ajettiin alas kraateriin, jossa on toinen kraateri, Gunung Bromo, joka on edelleen aktiivinen ja savuaa... Vuoren rinnetta pitkin piti kiiveta pitkia portaita, ja taas tuli se tuttu pilaantuneen kananmunan haju vastaan.

Retken jalkeen ehditiin viela menna vahaksi aikaa nukkumaan ennenkuin piti luovuttaa huone pois. Kyytia alas Probolinggoon piti viela odottaa pari tuntia, mutta aika meni nopeasti maisemia ihaillessa. Viela samana iltana lahdettiin yobussilla kohti Pohjois-Balia ja Lovinan kylaa.

Lovinan vetonaula on delfiinit, joita paasee katsomaan kun lahtee paikallisten jarjestamalle retkelle ennen auringonnousua. Vuokrattiin vene ja kapteeni parin hollantilaisen kanssa, ja lahdettiin delfiinijahtiin. Vahan jannitti aluksi kun kaikki muut veneet lahti eri suuntaan kuin me, mutta meidan opas Adek tiesi minne menna. Delfiineja nahtiin vaikka kuinka paljon, ja aivan veneen vieressa. Myohemmin samana paivana Adek vei meidat veneellaan viela snorklaamaan laheiselle riutalle.

Kolme paivaa Lovinassa oli tarpeeksi. Vuokrattiin hollantilaisten Annen ja Gitten kanssa auto ja kuski paivaksi, jotta paastaan Ubudiin niin etta voidaan myos pysahtya matkalla. Pysahdyttiin Gitgit-vesiputouksella, Monkey Forestissa (=metsa jossa on paljon apinoita) ja jarven rannalle rakennetussa temppelissa.

Ubudissa oltiin kolme paivaa, jonka aikana kaytiin mm. katsomassa perinteinen Balilainen Kecak-tanssiesitys, tutustuttiin riisipeltoihin ja kaytiin pitkilla kavelyretkilla ihailemassa maisemia. Paljon muutakin tekemista olisi ollut, mutta taas oli aika jatkaa matkaa. Ubudista mentiin bussilla Sanur Beachille, joka on opaskirjan mukaan kiva rantakohde hieman rikkaammille ja erityisesti perheille. Eipa ollut ainakaan meidan makuun; ranta oli huono, vesi likaista, ravintoloissa kallista ja ihmiset meita paljon vanhempia. Kahden paivan jalkeen lahdettiin siis taas eteenpain ja Kuta beachille.

Kirjotellaan Kutan seikkailuista myohemmin lisaa, kuvia on Indonesia 2007-albumissa.

Gallery: Indonesia 2007

crazyfinns — Sun, 5 Aug 2007 22:45:00 GMT

Oma maa mansikka, Australia mustikka...

crazyfinns — Fri, 20 Jul 2007 23:50:00 GMT

20.7.2007 Kuala lumpur, Malesia

Vihdoin koitti se paiva jota oltiin odotettu jo kauan, nimittain lahto Australiasta. Oli meilla siella hauskaa, nahtiin upeita paikkoja ja tavattiin ihania ihmisia, MUTTA kylla me ollaan niin paljon enemman aasia-ihmisia, etta melkein koko ajan oli kaipuu tanne. Viime aikoina ollaan suomalaisten kavereiden kanssa kovasti mietitty asioita jotka ovat Suomessa paremmin kuin Australiassa, ja niita on aika paljon. Esimerkiksi Suomessa ei koulutus maksa mitaan, toisin kuin Australiassa, jossa pitaa maksaa pitka penni jos meinaa opiskella. Suomessa ei myoskaan tarvitse pelata kaikenmaailman myrkyllisia elukoita, kuten hamahakkeja, kaarmeita yms, ja uimaan voi menna ihan missa vaan, ilman kaikenmaailman meduusoja, haita ja krokotiileja.

Australiassa tehdaan moni pienikin asia tosi vaikeaksi, kuten tassa pari paivaa sitten pankissa huomattiin. Yritettiin vaihtaa pussillista kolikoita seteleiksi, Suomessahan on yleensa pankeissa sellaiset koneet johon voi kaataa kaikki kolikot, ja kone laskee ne automaattisesti. Ei Australiassa. Kassaneiti katsoi meita kuin idiootteja ja kaski meidan lajitella kolikot ensin pusseihin ja tuoda sitten takaisin. Kun oltiin laskettu ja lajiteltu kolikot, vietiin ne takaisin, ja voin kertoa etta siina meni viela ainakin 15 minuuttia ennenkuin saatiin setelia kateen.

Tassa pienta yhteenvetoa meidan Australian vuodesta:

25 000 ajettua kilometria. 24 leirintaaluetta. 5 sukellusta. 6 eri tyopaikkaa. 1 tapettu kenguru (autolla). 1 tapettu "puska-kalkkuna" (autolla). Lukematon maara kauniita rantoja. 3 paivaa purjehdusta. Noin 6kk teltassa tai autossa asumista.

Viime sunnuntaina vietettiin laksiaiset kavereiden kanssa, ensin oltiin puistossa piknikilla, ja sitten siirryttiin irlantilaiseen pubiin viettamaan iltaa. Viimeisena iltana, eli keskiviikkona, kaytiin viela suomalaisen ystavamme Annan kanssa kasinolla syomassa illallisbuffetissa, jossa oli aikasta hyvat tarjoilut. Varsinkin jalkiruokapuolella. Keskiviikon ja torstain valisena yona lennettiin sitten Singaporeen, josta otettiin samantien bussi tanne Kuala Lumpuriin. Ensimmaisena yona taalla nukuttiin 14 tuntia, lentokoneessa ei nimittain oikein saanut unta. Ollaan taalla maanantaihin asti, ja sitten lennetaan Surabayaan Indonesiaan. On ihanaa olla vihdoin hyvin ansaitulla lomalla, mutta oikea loma se on vasta sitten kun paastaan Indonesiaan ja RANNALLE!!!

Viimeisia viedaan...

crazyfinns — Sat, 7 Jul 2007 13:41:00 GMT

07.07.2007 Darwin

Viela ollaan Australiassa, mutta ei kauaa. Enaa 11 paivaa jaljella, ja innolla jo odotetaan etta paastaan eteenpain. Vuosi samassa maassa on kuitenkin melko pitka aika...

Lahtojarjestelyt on hyvin pitkalti tehty, auto saatiin myytya aika helposti, ja rahaa tuli jopa sata dollaria enemman kuin mita itse maksettiin. Kahden kuukauden viisumit Indonesiaan on hankittu, rokotukset paivitetty, ja iso kassillinen anti-malaria pillereita odottaa huoneen nurkassa.

On me taalla tehty vahan muutakin kun pelkastaan toita, joku aika sitten koottiin Team Finland (mina, Heikki, Anna ja Sauli) yhteen ja kaytiin paivaretkella Litchfieldin kansallispuistossa. Piti vuokrata auto kun oltiin juuri edellisena viikonloppuna myyty se meidan pirssi. Mutta eipa se kalliiksi tullut, auton vuokra ja bensat vain 35 dollaria per nena. Matkalla kuunneltiin tietenkin suomipopin parhaita ja laulettiin mukana. Litchfieldissa on monta mukavaa piknik-paikkaa, ja loistavia vesiputouksia uimista varten. Tosin aurinko ei sina paivana jaksanut paistaa, joten se vahan latisti uinti-intoa. Paluumatkalla pysahdyttiin Didgeridoo Hutissa, jossa myydaan aboriginaalitaiteilijoiden teoksia, kuten tauluja ja tietty didgeridoita. Ostettiin aikasta hieno didge, kallis se oli, mutta olihan se hankittava. (didge on siis aboriginaalien soitin, termiittien ontoksi syomasta puusta tehty)

Tanaan on taas hotellilla haat, sinne pitaa menna tarjoilemaan samppanjaa, joka on kylla ihan mukavaa kun kaikki on (yleensa) haissa hyvalla tuulella. Huomenna mennaan saksalaisten tyokavereiden luokse grillaamaan, saadaan ainakin vahan vaihtelua meidan yksitoikkoiseen ruokavalioon.