10.9.2007 Kuta Beach, Bali
....Jatkuu..
Oltiin varattu laivamatka Floresiin jo hyvissa ajoin, ja se oli hyva, matkat ovat ilmeisesti suosittuja ja meidankin laiva oli taysi, 33 ihmista. Matka alkoi Senggigista 19.9. kun hypattiin Peraman bussiin (Perama on yritys joka jarjesti matkan) ja suunnattiin Lombokin itarannalle, josta laiva lahtisi. Samalle reissulle lahti myos kolme muuta suomalaista (Juhani, Jari ja Pete) jotka oltiin jo tavattu Gililla. Bussimatkan varrella pysahdyttiin perinteisessa kylassa jossa paikalliset tekevat saviastioita. Sita kaytiin ihmettelemassa hetken aikaa, ja Juhani tekaisi itselleen tuhkakupin. Hienoa Juhani!
Lombokin itarannikolla Labuan Lombokissa noustiin vihdoin laivaan, ja seilattiin reilun tunnin verran Peraman omalle pikku saarelle, jossa vietettaisiin ensimmainen ilta. Saarella sai lekotella rannalla, snorklata, pelata lentopalloa, meloa kanootilla tai mita nyt kukakin halusi tehda. Auringon laskiessa alkoi tonnikala-barbeque olla valmis, ja saatiin oikein maittava illallinen. Peraman pojat soittivat ja lauloivat, eivat kovin hyvin, mutta lauloivat kuitenkin. Yksi italialainen mammakin innostui laulamaan jotain omalla kielellaan. Meitakin pyydettiin esittamaan jotain suomalaista, mutta ei sitten paasty missaan vaiheessa yhteisymmarrykseen mita lauletaan, joten se sitten jai...Peraman saarelta lahdettiin takaisin laivalle, ja yon aikana seilattiin seuraavaan paikkaan.
Laivalla oli mahdollista yopya joko hytissa, tai kannella. Pienen budjetin matkaajina otettiin tietenkin vain kansipaikat. Ekana iltana haluttiin tietenkin menna nukkumaan ylakannelle, joka on siis taivasalla. Mikas sen hienompaa kuin katsella tahtia ja nukahtaa siihen kun raikas merituuli viilentaa mukavasti. Sita se oli siis ensimmaisen tunnin. Sitten alkoi tuuli yltya vienosta henkayksesta riepottelevaksi puhuriksi ja vetta lensi aalloista kannelle asti. Siina vaiheessa siirryin sisatiloihin, mutta Heikki ja Pete jai sitkeasti kannelle. Laiva oli puusta tehty, joten sisallakin oli jannat paikat kun aallot vaan kasvoi, paatti nitisi ja natisi siihen malliin ettei tiennyt kestaako se aamuun asti. Kai siina kuitenkin jossain vaiheessa vahan nukahti, ja aamun valjetessa kelikin tietysti tyyntyi.
Aamupalan jalkeen meidat ajettiin pikkujollalla taas uudelle saarelle, jossa nahtavyytena oli suolavesijarvi keskella saarta. Kaikki oli aika poikki edellisen yon jaljilta, joten kukaan ei oikein jaksanut innostua jarvesta. Eika se kylla mikaan ihmeellinen ollutkaan. Kaytiin kylla uimassa ja ihan virkistavaa se oli. Uinnin jalkeen mentiin taas takaisin laivalle. Semmoinen oli Satonda island.
Oltiin varmaan pari tuntia jaljessa aikataulusta yon kovan kelin takia, joten paivan toisessa kohteessa Donggo-beachilla (Sumbawa) oltiin vasta tunti ennen auringonlaskua. Kaytiin kuitenkin vahan snorklaamassa, ja kerattiin rannalta iso pussillinen tosi hienoja simpukoita. Nahtiin pari myos pari villihevosta. Sitten taas takaisin paatille, illallinen ja nukkumaan.
Yon aikana ajeltiin edelleen itaan, kohti Komodon kansallispuistoa. Nyt ei onneksi keikuttanut niin paljoa, ja saatiin ihan hyvin nukuttua. Aamupala saatiin nauttia Komodon upeissa maisemissa. Saaret on siella aika karuja,ei ollut kuulemma satanut ollenkaan huhtikuun jalkeen. Komodolle paasya oltiin odotettu aika kovasti, siella paastaisiin vihdoin nakemaan luonnossa jattilaisvaraaneja, joista on katsonut niin monta luontodokumenttia. Kaytiin reilun tunnin kavelylla oppaan kanssa, jonka aikana oli tarkoitus bongata liskoja. Ei nakynyt. Nahtiin kylla mm. peuroja ja yksi villisika. Oltiin aika pettyneita, tata oltiin odotettu niin kauan. Mutta onneksi kansallispuiston paamajan kulmilla makoilee aina muutama laiska yksilo, koska sielta tulee ruoan haju. Siella nahtiin kolme aika isoa liskoa ja saatiin pakolliset kuvat.
Kavelyretken jalkeen siirryttiin laivalla Komodon Red beachille, jossa paastiin taas snorklaamaan. Korallit oli upeampia kuin missaan aikaisemmin, ja kaloja ihan alyttomasti. Paras paikka missa ollaan ikina snorklattu. Olisi ehdottomasti pitanyt olla vedenpitava kamera, mutta eipa ollut. Sinne olisi voinut jaada pitemmaksikin aikaa, taidettiin viettaa siella vain noin tunti. Taas laivalle ja nokka kohti Labuan Bajoa (Flores). Perilla oltiin neljan aikaan iltapaivalla, ja siihen paattyi taas yksi etappi. Floresin seikkailuista seuraavassa jutussa.....
