28.6.2006 Lennettiin Kuala Lumpurin kautta Balille, Indonesiaan. Samalla siis vaihtui maa, valuutta seka pallonpuolisko. Ylitimme siis paivantasaajan, ja kumpikin on ensimmaista kertaa sen etelapuolella. Valuutta aiheuttaa paanvaivaa, silla yksi euro on 11 800 rupiaa, joten pankkiautomaatilla pitaa miettia nostaisiko miljoonan vai kaksi...
Majoituimme Kuta Beachille, Balin pahimpaan turistirysaan. Kutalla saa melko hyvan majoituksen pienella rahalla, meidan huoneemme maksoi noin 7 euroa. Hotellissa on uima-allas, ja hintaan kuuluu myos aamupala. Kutan ranta on tosi pitka, eika sita kavele ihan hetkessa paasta paahan. Jostain syysta vesi on taalla paljon kylmempaa kuin aikaisemmissa paikoissa, ja surffilaudan kanssa vedessa telmiminen ei tuntunutkaan enaa niin hyvalta ajatukselta...
Jo Kuala Lumpurin kentalla huomasimme pari omituista matkustajaa: kaksi papparaista, joilla oli vanhat karsineen nakoiset rinkat ja olemus kuin 40 vuotta nuoremmalla reppureissaajalla. Vitsailtiin etta papat on varmaan lahdossa Balille bailaamaan... Ja kun papat tuli vastaan Kutalla, oli pakko kayda juttelemassa. Papat ovat kotoisin Napolista, Italiasta, ja reissanneet Kaakkois-aasiassa 30 vuotta. Joka vuosi he viettavat 8 kuukautta ulkomailla. Ei siis ollut mikaan yllatys, etta heilta sai matkavinkkeja ihan minne vaan. Kadet heiluivat ja suu kavi kun vauhtipapat yhteen aaneen selittivat missa ovat kayneet ja minne olivat menossa. Pappohin tormattiin useampaankin otteeseen.
Surffilaudat kuitenkin vuokrattiin ja meita oli opettamassa paikallinen surffaaja Stan. Homma on rankkaa ja vaikeaa, pahinta on yrittaa paasta rannasta laudan kanssa kohtaan, jossa voi pysahtya odottamaan taydellista aaltoa. Juuri kun on paassyt vahan eteenpain, tulee aalto joka siirtaa sinut siihen mista asken lahdit. Kasivarret vasyivat ensimmaisena raivokkaasta melomisesta. Ensimmaisen paivan saldo oli oikeastaan vain rupiset polvet ja monta litraa nieltya merivetta. Tosin Heikki pysyi muutaman kerran pystyssakin. Ainakin hetken.
Ei kuitenkaan masennuttu huonosta menestyksesta, vaan lahdettiin seuraavana paivana taas kesyttamaan aaltoja. Talla kertaa tapahtui jo edistysta, ja jokaisen pystyssa pysytyn aallon jalkeen oli voittajafiilis.
Sunnuntaina 2.7. jatettiin Bali toistaiseksi, ja aloitettiin koko paivan kestava matka kohti Gili-saaria. Gilit sijaitsevat Lombokin rannikolla, ja saaria on kolme: Gili Air, Gili Meno ja Gili Trawangan. Meno on kaikista hiljaisin, ja siella voi leikkia Robinson Crusoeta, Trawangan taas on tunnettu bilesaarena, ja Air enemman perhekohteena. Viisi tuntia kestavalla lauttamatkalla Balilta Lombokiin, tapasimme pitkasta aikaa suomalaisia; Kata ja Timo olivat myos matkalla Trawanganille.
Nyt kun pari paivaa on vierahtanyt Trawanganilla, olemme tulleet siihen tulokseen etta tasta ei paratiisi parane. Saaren ympari kavelee reilussa tunnissa, taalla ei ole yhtaan autoa tai mopoa, ainoastaan hevosia ja polkupyoria. Valkoinen hiekkaranta ja korallit reunustavat saarta joka puolella. Ja taalla vesikin on lampimampaa kuin Balilla. Viihdytaan taalla varmasti useampi paiva, kerrotaan taas myohemiin lisaa mita on puuhattu..( taalla on nettiyhteydet superhitaita, joten alkaa ihmetelko jos juttua ei tule kovin usein...)
