24.6.2006 Mt. Kinabalu, Borneo, Malesia
Heräsin 4:15 kun ilmeisesti Pete Suomesta halusi toivotella hyvää juhannusta puhelimitse J Noh, aikainen herätys olisi ollut joka tapauksessa sillä klo 6:00 piti olla jo matkalla bussille. Bussilla matkasin kaksi tuntia Park Kinabalulle jossa headquarters sijaitsee jolta saadaan oppaat vuorelle. Pariskunta oli samassa ryhmässä kanssani mutta tiesin että hitaampana opas tulisi minun kanssani viimeisenä. Jotain etuja hitaudestakin. Ensimmäinen kilometri kiipeämisestä meni ihan ok kunnes polku kävi todella jyrkäksi ja oli pääasiassa puolimetriä korkeita, kapeita rappusia. Koska valmentautumiseni kiipeämiseen ei tosiaankaan ollut siitä parhaimmasta päästä (kaljaa ja tupakkaa viidakossa, hyvin lyhyillä yöunilla ja aamupalaksi vain sipsejä) otti nousu majapaikkaan 6,3km todella koville. Jo tässä vaiheessa teki mieli luovuttaa... Satoi ja ylhäällä oli kylmä. Aina kun pysähtyi hetkeksi levähtämään alkoi paleltaa ihan holtittomasti koska vaatteet olivat märät hiestä ja sateesta. Maisemia ei sumun takia nähnyt mutta rinne oli kyllä kaunis ja kasvuston muuttumista oli hauska seurata. Juttelin oppaan kanssa niitä näitä ja kyselin vuoresta, eläimistä ja kasveista. Myöskin oppaiden ja kantajien työstä. Aina kun pysähdyimme opas pisti tupakaksi ja naureskeli että hän kiipeää sen voimalla. Itse jos olisin saman tehnyt olisin yskinyt keuhkoni pihalle jo kahdessa kilometrissä. Pääsin kuitenkin lopen uupuneena majapaikalle, söin ja kävin nukkumaan sillä seuraava herätys olisi 1:30
