5.4.2010 Pokhara
Eilen oli sitten viimeinen paiva Kathmandussa, joten kavelin sen kunniaksi kaupungin laidalla olevalle buddhalaistemppelille. Edelleen oli suunnistus mielenkiintoista, kun ei taalla tosiaan ole katujen nimia ollenkaan. Siis ei niin etta niita ei vain ole merkitty, vaan niita ei ole. Matkalla ylitin mm. yhden joen, siis ihan siltaa pitkin, ja sita jokea nakojaan kaytetaan myos kaatopaikkana. Kathmandussa ei muutenkaan taida oikein tuo jatehuolto toimia, kaupungilla on siella taalla isoja kasoja (siis monta metria korkeita) roskia. Ilmeisesti niita poltetaan sitten silloin talloin.
No mutta temppeli kuitenkin loytyi, ja perille paastakseen piti viela kiiveta julmetun pitkat ja jyrkat portaat. Hiki tuli. Siella olikin sitten mukava istuskella temppelin hiljaisuudessa ja siemailla kylmaa sitruunasoodaa (siis tottakai temppelissa on kattobaari). Illalla kavin viela ostamassa untuvatakin, etten palellu vuorilla. Ihan "aito" North Facen takki...
Tanaan lahti bussi aamulla seitsemalta kohti Pokharaa. Kuusi tuntia sen piti kestaa, mutta loppujen lopuksi se olikin 7,5 tuntia. Tiet on kapeita ja mutkaisia, valilla parin sadan metrin pudotus ihan vieressa. Tie huononi loppua kohti ja nukkumisesta ei tullut mitaan, heti kun nukahti niin tuli kuoppa ja loin paani ikkunaan.
Reissukaverini Tian kanssa oltiin sovittu etta nahdaan Pokharassa. Tia tuli tanne Intiasta, ja aika sopivasti oltiin perilla melkein samaan aikaan. Kiva kun ei tartte enaa reissata yksin! Huomenna tehdaan viimeiset hankinnat vaellusta varten, sitten katsotaan lahdetaanko keskiviikkona vai torstaina.
