9.4.2007 Wellington
Nyt ollaan paasty pohjoissaaren etelapaahan, ja huomenna lahdetaan lautalla etelasaarelle. Parin paivan aikana ollaan taas ehditty vaikka mita. Torstaina Heikki hyppasi tandemhypyn laskuvarjolla, tama tapahtui Taupossa. Hyppykorkeus oli jopa 15000 jalkaa, eli 5000m! Paikassa jossa hyppy suoritettiin, tehdaan ainoastaan tandemhyppyja, eli ei hupihyppaamista ollenkaan. Aikamoista bisnesta, konekin oli varta vasten tarkoitukseen rakennettu. Vahan eri meininki kuin Tikkakosken laskuvarjokerholla...
Heikki suoriutui haasteesta oikein hyvin, ja hypyn jalkeen oli naamalla levea hymy. Mitapa sita muuta voi odottaakaan kun on syoksynyt kohti maata yli 200km/h minuutin verran, ja katsellut siina samalla alla siintavia tulivuoria. Wau. Kovasti olisin minakin halunnut menna, mutta pitaa nyt saastaa rahat niihin aktiviteetteihin joita en ole viela kokeillut.
Viela samana paivana ajeltiin Tongariron kansallispuistoon, Whakapapan vuoristokylaan Mount Ruapehun kupeeseen. Paikka on talvisin suosittu laskettelukeskus, mutta tahan aikaan vuodesta sinne tullaan lahinna vaeltamaan. Yo vietettiin autossa parkkipaikalla, ja oli kylla todella kylma! Lampotila laski varmasti nollan tienoille, koska aamulla oli auton ikkunat ja maa kuurassa. Onneksi autossa oli valmiina paksut peitot, pelkilla makuupusseilla ei olisi tarennut.
Aamulla otettiin bussikuljetus Whakapapa kylasta Tongariro Crossing-reitin alkuun, ja ei muuta kun tallaamaan. Koko reitti on 17km, ja se kulkee Mount Ngauruhoen ja Mount Tongariron valista. Lisaksi voi kiiveta Ngauruhoen huipulle (2280m), joka on sitten 3 tuntia lisaa. Pitihan sinnekin sitten lahtea kiipeamaan, eika ollut mikaan helppo homma. Rinne oli tosi jyrkka, ja siina ei ollut oikein mitaan selkeaa polkua, vaan jokainen kiipesi mista parhaiten paasi. Tulivuoren rinne oli pehmeaa hiekkaa, ja siella taalla isoja kivia. Ylos kuitenkin paastiin, ja maisemat olivat mahtavat! Meilla oli hyva tuuri, ja aurinko paistoi koko paivan. Alaspain meno olikin vahan helpompaa, pehmeaa rinnetta pitkin pystyi luisuttelemaan, vahan kuin laskettelua mutta ilman suksia. Piti vaan varoa koko ylapuolelta vierivia kivia.
Ngauruhoen valloituksen jalkeen matka jatkui Mount Tongariron kuvetta, "Punaisen kraaterin" ja turkoosin vihreiden lampien ohi Siniselle kraaterijarvelle. Sielta oli viela neljan tunnin matka tien varteen, josta bussi kavi taas meidat noutamassa. Oli aika rankka reissu, mutta samanlaisia maisemia ei olla nahty missaan. Olo oli koko ajan kuin Sormusten herran kuvauksissa, nama tulivuoret nayttelivat Mordoria, ja myos monia muita kohtauksia on tehty taalla.
Vuorilta kun selvittiin, ajettiin seuraavana paivana Wanganuihin, ja sielta Palmerstoniin. Sielta paatettiin kayda moikkaamassa kaveriamme Jussia, joka oli Waipukuraussa poimimassa omppuja. Samalla reissulla vierailtiin Hastingsin kaupungissa, jonka ymparisto on kuulua viinialuetta. Pitihan sita pyorahtaa myos viinitilalla, ihan vaan toteamassa etta kaikki viinit oli meille liian kalliita.
Seikkailu jatkuu huomenna kun lautta lahtee kohti etelasaarta. Seuraava raportti sitten sielta.
