Olen bussissa matkalla kohti Cuzcoa, kohti inkojen valtakunnan pääkaupunkia.
Matka lentämällä veisi vajaan tunnin. Bussilla matka suoriutuu noin 22 tuntiin.
Takana on jo yksi 10 tunnin päivä bussissa, kun lähdin uuden vuoden vietto-kaupungistamme Huanchacosta kohti Limaa. Tämä on perinteistä etelä-amerikkalaista low budget -matkustelua. Jos linja-autossa istuminen ei kuulu mielipuuhiin, kannattaa harkita muutamaan otteeseen, kannattaako pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä seikkailemaan Etelä-Amerikkaan.
Toki, kuten mainitsin, lentämällä olisin ollut perillä jo kotvan aikaa. Se ei kuitenkaan ole minun juttuni, niin lentäminen kuin perilläolo. Linja-autossa ompi tunnelma, etenkin Perussa. Kotimaiset linja-autokokemukset kalpenevat perulaisen bussikuskin kyydissä. Ei paljoa ikävä raasta, kun ajattelen Onnibussin nahkaisia, kylmiä ja kovia penkkejä. Linja-autoilu on täällä viety astetta pidemälle ja olen saanut yllättyä turvallisuuden tunteesta, joita bussiyhtiöt ovat tarjoilleet. Ensinäkin linja-autoasemalla on pakaaseille check-in eikä sinua päästetä kyytiin ennen kuin olet selvittänyt tiesi turvatarkastuksen läpi. Linja-autossa voi vuorata itsensä bussimatkalle annetulla viltillä, nauttia ilmaista mate-teetä sekä riippuen bussimatkan pituudesta 1-3 ateriaa. Penkissä on runsaasti tilaa ja sitä saa taivutettua tarpeeksi yöunia tai päiväunia tai muuten vaan chillailua varten.
Joten voisi sanoa, että tämä on melko mukavaa. Eikä lainkaan tylsää, sillä bussilla mennessä näkee paljon. Yritin valoisaan aikaan keskittyä muihin askareisiin, joita olin varannut bussimatkaa varten, mutta jos totta puhutaan niin ympäristö piti mieleni kiireisenä. Cuzcon alkumatka mennään valtatietä pitkin Tyynenmeren rantamaisemia ihaillen. Toisella puolen merimaisemaa odottaa kuitenkin vähemmän hehkeät näkymät. Vaikka oltiin aavikolla, ympärillä oli jatkuvasti jotain muutakin seurattavaa kuin hiekkapölyä. Erilaisten hökkelikylien lisäksi pääsin näkemään suuren latinalais-amerikan elämälle tyypillisen muovinkulutuksen jälkiseuraukset: hiekkadyynien vieressä kasvoi valtavia jätedyynejä. Perulainen kierrätysjärjestelmä tuntuu kehittymättömältä ja on ollut välillä ahdistavaa huomata, kuinka kauniit luonnonmaisemat ovat rikastettuja tällä öljystä tuotetulla materiaalilla. Huanchacassa olin uuden vuoden kunniaksi menossa uimaan surffiaaltoihin mutta peruutin taaksepäin, sillä tuntui kuin olisin uinut roska-altaassa muovijätteiden tunkeutuessa kosketukseen ihoni kanssa.
Tämä matka Cuzcoon tuntuu matkalta, joka minun oli kenties tarkoitus aloittaa jo aiemmin saavuttuani Peruun. Pirun aussinaiset ottivat minut kuitenkin matkoihinsa ja muuttivat suunnitelmieni kulkua. Ah, en laita pahakseni. Oli suuri houkutus jatkaa heidän kanssaan kohti vieläkin pohjoisempaa. Yhdessä matkustelu on kätevämpää ja huolettomampaa. Oli vain kuitenkin tultava tähän pisteeseen, rohkaistuva ja lähdettävä matkantekoon omin voimin.
Vuoristoa kohti pyrkiessä keskinopeus on ajoittain alle suomalaisen liikennelain mukaan kulkevan mopedin maksimituntinopeuden. Matka Limasta Cuzcoon ei kilometreinä ole niin paljon, mitä 22 tuntia voisi antaa olettaa. Olosuhteet ovat vain hieman haasteelliset, kun noustaan 3000 metrin korkeuteen. Onni kuitenkin, että itsessään tiet ovat kestävässä kunnossa ja mahdollistavat Perun vierailijoille nautinnon rattoisasta bussimatkasta paikallisseurassa äkkipyrähdyksisen lentämisen sijaan.
