Olin noin viikon verran eristyksissä Callaon alueella, noin 10 kilometrin päässä Liman enemmän kiehtovista alueista. Callao on lähinnä pahamaineisempi Liman kaupunginosa, josta toki löytyi paljon viihdykkeitä, mikäli intohimoihin kuuluu venäläisen ruletin pelaaminen.
Omat viihteeni löytyivät lähinnä kotoa espanjan kielen opiskelun parista ja perulaisen x-factorin katsomisesta. Olisin toki voinut jatkaa espanjan opiskelua papan kanssa, mutta toisaalta tunsin saaneeni jo paljon tämän perulaiskaksikon vieraanvaraisuudesta. Yksi syy oli se, että oma kaaottinen epäjärjestys alkoi tuntua hieman ahdistavalta heidän organisoidussa kodissa, jossa jokaiselle esineelle tuntui olevan senttimetrimitalla valikoitu paikka.
Elämä kävi huomattavasti kätevämmäksi, kun saavuin tänne. Enää ei tarvitse stressata liikkumisen kanssa ja miettiä, miten esimerkiksi pääsen takaisin kotiin asunnolle. Huolimatta siitä, että Lima vaikuttaa hyvin kehittyneeltä kaupungilta, on jotain muroja pudonnut kulhon reunalta jossain vaiheessa, sillä liikenne on täällä jokseenkin ulkopuolisin silmin yksinkertaisesti järjetön. Jos Euroopan pääkaupunkien matkustamisen ihanuus ja helppous ovat selkeät liikenneyhteydet, niin Limassa saa kyllä sitten tuskailla ja eksyä, jos meinaa laittaa julkisen liikenteen varaan liikkumisensa ilman paikallista opasta.
Busseja on mielettömästi. Takseja on mielettömäsi. Autoja on mielettömästi. Metroja ei ole. Ratikoita ei ole. Mutta ihmisiä on. Ja ihmisten päitä roikkumassa ulos bussista. Ilmeisesti julkisen liikenteen kulttuuriin kuuluu se, että jos pysäkkiä ei ole, sen voi luoda itse. Tykkään ideasta. Tokihan se vain tarkoittaa sitä, että matkustamisen keskinopeus romahtaa aika lailla lähelle nollaa, sillä niitä kyytiin janoavia ihmisiä kyllä löytyy.
Tuntuu, että paikalliset liikkuvat Limassa kuin kalat vedessä. Minä olen kivikkoon juuttunut simpukka. Näyttää siltä, että paikalliset nappaavaat juuri oikean bussin parissa minuutissa minne tahansa he ovat menossakaan. Itse odotan parikymmentä minuuttia vähintään, että uskallan napata bussin, joka menee sinne, minne minäkin.
Bussien tulon seuraaminen pysäkille on eräänlainen ilmainen sirkus. Busseissa on kaksi työntekijää: kuski ja rahastaja. Rahastajaksi pääsy lienee vaatii ballerinakoulutusta ja vahvoja äänihuulia. Kun bussit ovat vielä liikkeessä ennen bussin tuloa pysäkille, rahastajat alkavat puoliksi roikkua bussista ulkona huutelemassa ja keräilemässä asiakkaita matkantekoon.
Ei ainoastaan turistit ajattele liikenteen olevan kaaos - olen kuullut tämän jokaiselta paikalliselta, jonka kanssa olen liikenteestä puhunut. Limalla on vielä matkaa seesteisen rakkaussuhteeseen julkisen likeenteen kanssa.
Callaossa asuin 24/7 vartioidussa asuinalueella, jossa asukkaille oli omat kuntosalit ja ohjatut zumba-tunnit. Eli ei alue pelkästään mikään kurja lähiö ollut. Aitojen toisella puolen oli toki paljon pimeitä katuja ja arvaamattomia kujia, joten silmien asettaminen olkapäille, selkään ja varpaisiin ja kaikkiin muihinkin ulokkeisiin on ihan paikallaan.
Vapauduin kuitenkin hieman näistä ekstrasilmien asentamisesta jättäessäni hyvästit Callaolle ja nyt hengittelen rennosti täällä Liman turistimekan ytimessä, länsimaalaisesti rakennetussa Mirafloresin kaupunginossa, jossa joka toisessa kulmassa on Starbucks, Subway tai McDonalds. Turistit omiin silmiini näyttäisivät enemmän olevan kuitenkin latinoja, jotka ovat aloittamassa kesälomiaansa. Täpötäydessä lähikaupassa saatan olla ainut valkoihoinen, joten vaikka ihonvärini ei pistä täällä silmään niin kuin Guyanassa, kuulun täällä turistialueellakin vähemmistöön.
Sain jo uuden espanjan kielen opettajan, joten ei tule liian ikävä Callaon nokkahuilunsoittaja-pappaa, jonka kanssa pääsin aloittamaan espanjan alkeet. Tutustuin nimittäin alkuviikosta erääseen australiaiseen joogaohjaajaan ja meksikolaisreppureissaajaan, joiden kanssa olemme aloittaneet yhteiskieliopinnot. Minun ja australiaisen espanjan kieli- ja meksikolaisen englannin kielitaidot ovat kutakuinkin samalla tasolla, joten olemme hyvä trio tekemäään kielikylpyä toisillemme. Melko gorillamaista kielenkäyttöä ja jatkuvaa elekielishow:ta se meidän kommunikointi on, mutta sellaista kielenoppiminen kai pitäisikin olla: hauskaa, divertido!
En varsinaisesti suunnitellut viettäväni täällä Limassa kovin kauan aikaa, mutta päätin alkuviikosta jäädä tänne odottelemaan, että joku kontaktoimani paikka ottaa yhteyttä ja tarjoaa työtä. Yksi paikka on jo plakkarissa Machu Picchun pääkaupungissa Cuscossa, jonne menen joulun jälkeen, mikäli muista paikoista ei kuulu mitään.
