17.6.2006 Kota Kinabalu, Malesian Borneo
Minut noudettiin minibussilla hostellilta aamulla 7:30 ja kyyditettiin Beaufortin juna-asemalle muiden innokkaiden koskenlaskijoiden kanssa. Beaufortiin saavuttuani bussissa takanani istunut pariskunta morjesti ihan suomeksi. Kävi ilmi että tyttö, Miina, oli suomalainen ja hänen poikaystävänsä, Nils, ruotsalainen. Pariskunta asui Skotlannissa Edinbourghissa ja oli reissaamassa Aasiassa. Meillä oli puolisen tuntia aikaa asemalla syödä aamupalaa ja tutustua porukkaan ja sitten meidät pyydettiin siirtymään junaan. Junasta tuli kummasti mieleen Linnanmäen Safari- ja monorailjunat ja rata kulki pitkin joen vartta jota pian päästäisiin laskemaan. Starting pointilla meille tarjoiltiin hedelmiä ja vettä, meidät puettiin tiukasti pelastusliiveihin, sujautettiin kypärät päähän ja briiffattiin nopeasti koskenlaskun saloihin. Minun kanssani samaan veneeseen tuli kolme Puolalaista sekä Miina ja Nils + kaksi hauskaa opasta. Ikäväksemme satoi, vaikka se ei sitä faktaa, että olimme muutaman minuutin kuluttua lähdöstä joka tapauksessa märkiä, muuttanut. Muutaman pienemmän kuohun laskettuamme tulimme hieman tyynempään kohtaan jossa oppaat keräsivät melamme jotta pääsisimme uimaan. Oppaan kommentti: ”Täällä on paljon krokotiileja mutta kyllä te voitte mennä uimaan” rauhoitti kummasti virran viedessä J Hetken kuluttua alkoi seuraava koski lähestyä kovaa vauhtia, meidät autettiin takaisin kumiveneeseen ja melat jaettiin takaisin. Linnanmäen villivirta ja Särkänniemen tukkijoki ovat pientä verrattuna tähän kyytiin. Riemusta kiljuen meloimme koskissa ja nautimme retkestä täysillä. Takanamme tuleva vene kaatui kolme kertaa, me olimme niin hyvä tiimi että pysyimme kaikki kyydissä ja oikeinpäin vaikka kovimmat koskista oli luokiteltu 4. ja kuohut yli kolmimetrisiä.. Viimeisen kosken jälkeen meillä oli mahdollisuus käydä suihkussa, vaihtaa kuivat vaatteet päälle ja nauttia barbeque-lounas. Sitten hyppäsimme takaisin junaan. Junamatkalla spottasimme Miinan kanssa joesta krokotiilinkin ja juttelimme oppaittemme kanssa. Yksi oppaistamme, Max, halusi lähteä meille myöskin iltarientojen oppaaksi ja sehän meille passasi.
Takaisin hostellilla olimme noin puolikuusi ja sovimme että näkisimme keskustassa seitsemältä. Max antoi numeronsa jotta voisimme lähettää viestin kun olimme valmiina. Junamatkalla olimme jutelleet että illalla voisi maistella kaikkia jänniä herkkuja kuten sammakkoa sekä kärmestä. Päätimme ensin kuitenkin ”vuorata” vatsamme jollain tutummalla herkulla joten ostimme NightMarketilta kanan siipiä, kanavartaita ja paistettua riisiä. Vatsat täynnä lähdimme hakemaan Maxia sovitusta paikasta ja jäimme oluen kera odottelemaan viereiselle terassille. Max saapui Aasialaiseen tapaan 45min myöhässä ja päätimme ottaa vielä toiset. Juttelun tuoksinassa tuli myöskin ilmi seikka minkä takia meille ilmeisesti Night Marketilla oli naurettu... Kanavartaat joita popsimme oli valmistettukin kanan per***stä. Malesialaiset uskovat että kyseinen delicacy on afrodisiac eli nostattaa mieskuntoa. Ilmankos minä ja Miina emme oikein vartaista innostuneet. Maku oli lähinnä vain rasvainen. Nils popsi muina miehinä parikymmentä, me vain yhdet. Nilsin kuultua mitä oli tullut syöneeksi meni kasvot kalpeiksi. Päätimme että ehkä jätämme sammakon ja kärmeksen seuraavaan kertaan.
Seuraamme liittyi vielä toinen opas joelta ja lähdimme pelaamaan biljardia. Koska Miinan ja Nilsin lento oli jo seuraavana päivänä poistuivat he nukkumaan ja minä kera oppaitten jatkoin paikalliseen yökerhoon jossa bändi nostatti tunnelmaa ja tanssijalkaa aina kahteen saakka. Päivä ei olisi voinut enää hauskempi olla.
