16.-21.5.2006 Similan Marine Park & Khao Lak, Thaimaa (Minna)
Saarella Katja väläytti mahdollisuutta lähteä viideksi päiväksi veneelle Similanin kansallispuistoon. Kouluttajahinta oli varsin kohtuullinen joten mikäpä ettei. Onhan Similan sentään maailmankuulu sukelluskohteena ja lähdössä oleva porukka mahtava. Meitä siis pakkautui taksiin 16.5. Samppa (hassu kitaristi), Katja (hullu sukelluskouluttaja), Philip (Itävaltalainen sukelluskouluttaja) ja minä. Khao Lakiin saavuttiin vesisateessa, laitettiin varusteet kasaan, syötiin... ja ruvettiin ihmettelemään missä on Sampan puhelin. Taxissa? Puhelimeen ei tietenkään saatu yhteyttä ja Soneraltakin kerrottiin että lasku on melkoisen suuri!?! Ja eikun liittymä kiinni. Juuri ennen veneelle menoa yksi saksalainen ihmetteli puhelinta taskussaan että kenenhän ois?
Sade vaan yltyi ja veneelle päästyämme suomalaiset hyvän mallin mukaan avasi kaljat.
Aamun ensimmäinen sukellus oli heti seitsemän jälkeen à aamiainen à torkut à seuraava sukellus à lounas à torkut àkolmas sukellus à välipala à Beer Chang à ( yösukellus à) illallinen à Beer Chang . Tämä oli siis päivä rytmi paatilla. Yksikään meistä kolmesta suomalaisesta ei päässyt tuolle yösukellukselle yhtenäkään iltana. Paleltamista tekosyynä käyttäen horjuimme kaikki viimeistään viideltä iltapäivästä vetämään ekan kaljaviivan seinään. Kyllä oli taas muilla ulkomaan eläjillä kummastelemista suomalaisten tavoissa, meitä ei oikeen small talk innostanut joten vitsailtiin ihan omalla porukalla alakannella thai-miehistön kanssa. Sukellettiin myöskin ihan omassa porukassa ja aina syvemmällä kuin 30m. Chang myöskin maistui ja kun vene läheni Tap Lamun satamaa ja kapu keräsi rahat juoduista juomista oli kolme nimeä ylivoimaisena kärjessä...
Mitään suurempia laitteita ei pettymykseksi uinut vastaan. Ainoa hai nähtiin veneeltä, samoin puolitoista metrinen merikärmes... Sen myrkyllä olis voinut tappaa viistoista meistä. Jos olis uinut sukelluksella vastaan olisin varmaan pissinyt pukuuni ja panikoinut.
Totoja (kilppareita) sentään ihan sukelluksillakin näkyi. Ja olihan tuolla kaunista!!! Sekä pinnalla että pinnan alla.
Kelit eivät ikävä kyllä meitä suosineet ja siksi suuri osa parhaista sukelluskohteista jäi näkemättä. Merellä oli parhaimmillaan nelimetriset aallot ja saatiinpa kiskottua kolme poijuakin mukaan. Yksi samanlainen liveaboard-alus joutui viettämään muutaman ekstra päivän similanilla kun eivät voineet palata Tap Lamuhun... Meillä ei kuitenkaan Changit loppuneet ja hauskaa piti joten kiitosta vaan kaikille osallistujille.
Khao Lakiin palattuamme otimme bungalowit paikasta nimeltä Happy Lagoon. Kävimme hieman katsomassa miten Khao Lak voi ja onhan se edelleen melko kurja näky. Paljon rakennetaan uutta ja raunioita näkyy joitakin. Bungalowit joissa itse vierailin kaksi viikkoa ennen tsunamia olivat lattialaattoja myöten poissa....
Samppa onnistui taas jättämään puhelimensa pari kertaa.
Monet muutkin samalta paatilta päätyivät samoihin bungaloweihin ja kevyen kaljoittelun ja sammakkokuoron saattelemina nukuimme hyvät yöunet. 22.5. Palasimme Sampan kanssa bussilla Phuketiin, Katja jatkoi matkaa töihin Koh Taolle, Philip heräsi outo tunne vatsassaan että pitää lähteä Bangkokiin ja niin oli morojen aika...
