18.10.2008 Chiang Mai
Jossain vaiheessa mietittiin etta viitsitaanko tulla tanne Pohjois-Thaimaahan ollenkaan, tanne kun on aika pitka matka Bangkokista, mutta onneksi tultiin kumminkin. Taalla on aivan mahtavia paikkoja, ja vaikka Chiang Maikin on melko iso kaupunki, taalla ei ole semmoista kaaosta kuin Bangkokissa.
Chiang Maissa vuokrattiin mopo ja ajeltiin laheisen vuoren paalle jossa on Doi Suthepin temppeli, ja takaisin tulomatkalla kaytiin elaintarhassa. Elaintarhaan piti paasta siksi kun siella on kaksi pandaa, ja niita me ei olla viela missaan ennen nahty. Aika suloisia nallukoitahan ne oli, olisin voinut ottaa yhden mukaan.
Chiang maissa on valtavat iltamarkkinat aina sunnuntaisin, katuja oli suljettu liikenteelta vaikka kuinka, ja kojuja oli kilometrikaupalla. Ihmisiaki oli niin paljon, ettei mitaan oikein voinut pysahtya katsomaan, kun virta vei koko ajan eteenpain. Loydettiin kuitenkin paikallisen taiteilijan koju, jossa oli hienoja maalauksia. Ostettiin sielta upea maalaus, ja aivan pilkkahintaan.
Chiang Maista lahdettiin parin paivan jalkeen bussilla Mae Sariangin pikkukylaan, siella on noin 8000 asukasta. TArkoituksena oli lahtea sielta sitten jonkunlaiselle vaellusretkelle. Chiang maissakin on tarjolla jos jonkunlaista retkea, mutta koskaanhan ei voi mitaan tehda helpomman kautta, ei tyydytty niihin. Mae Sariangiin piti istua melkein 5 tuntia bussissa joka hyytyi joka ikiseen ylamakeen, ja siina vaiheessa olisi kavellen paassyt nopeammin. Perille kuitenkin paastiin ja matkan varrella oli upeita vuoristomaisemia.
Yhdesta majatalosta loydettiin paikallinen opas, joka lupautui viemaan meidat viidakkoon. Paatettiin kuitenkin viettaa ensin yksi paiva Mae Sariangissa ennen vaellusta. Vuokrattiin mopo ja ajeltiin pitkin vuoristoteita, loydettiin pienia kylia, vesiputous ja kuuma lahde.
Vaellusretkelle meidan kanssa lahti myos toinen pariskunta, amerikkalainen Laura ja uusi-seelantilainen Philip. Ensin ajeltiin paikallisbussilla 1,5 tuntia Mae Sam Laep-kylaan, jossa asustaa burmalaisia, kiinalaisia, karen-heimolaisia, muslimeja ja budhalaisia. Kaikki sulassa sovussa. Sielta lahdettiin veneella Salawin-jokea pitkin alavirtaan. Joen toisella rannalla on Burma. Puoli tuntia veneella, ja sitten meidat jatettiin reppuinemme rannalle. Bank (opas) johdatti meidat paivan aikana halki riisipeltojen, tiikki- ja bambumetsien, pienen puron vartta upealle vesiputoukselle. Putouksen alla kaytiin pulahtamassa viileassa vedessa, ja sitten kiivettiin putouksen vierustaa ylos. Koko paiva mentiin ylamakeen, ja maasto oli aika mutaista. Onneksi saa oli hyva, eika satanut, se olisi muuttanut polut aika liukkaiksi.
Neljan aikaan iltapaivalla saavuttiin karen-heimon kylaan mutaisina mutta onnellisina. Viidakossa rampiessa sai naarmuja kinttuihin ja kasivarsiin, mutta mitas silla on valia. Jatkoa seuraa kunhan paasen taas netin aareen, nyt loppuu aika.
